Minua inhottaa kirjoittaa tästä aiheesta, mutta minun on pakko saada ajatuksiani ulos. Tämä teksti on vahvasti omia mielipiteitäni ja rehellisesti sanottuna vain sydämen purkamista.
Sisältövaroitukset: itsemurha, pedofilia, huumeriippuvuus, kuolema
Olipa kerran lukioikäinen Saana. Tuohon aikaan televisiosarja Glee merkitsi minulle hyvin paljon henkilökohtaisella tasolla ja tunsin vahvaa yhteenkuuluvuutta muiden fanien kanssa, jotka kookontuivat Twitteriin keskustelemaan sarjasta, sen näyttelijöistä sekä näiden vahvoista vaikutuksista fanien elämään. Sarja antoi minulle henkilökohtaisesti paljon ja opetti etenkin itseni hyväksymisestä. 13. heinäkuuta 2013 olin matkalla töihin, kun jouduin lukemaan Twitteristä uutiset, että sarjan miespääosa Cory Monteith oli menehtynyt huumeiden yliannostukseen pitkän riippuvuuden jälkeen. Itselle tärkeän julkisuuden henkilön kuolema jättää jäljen. Itselle tärkeän sarjan näyttelijän menettäminen jättää jäljen. Moni on sitä mieltä, että on naurettavaa surra sellaisen ihmisen kuolemaa, jota ei ole itse tuntenut. Minä ja sadat tuhannet fanit kuitenkin surimme yhdessä yhden ihmiselämän ja aikakauden loppua. Seurasimme raskain sydämin, kuinka rakastamamme näyttelijät jatkoivat sarjan tekoa tehden samalla surutyötä. Ensimmäinen tatuointini oli Coryn muistolle – en ole varma, olenko kertonut tätä ennen kellekään.
Tänään toinen Glee-näyttelijä, Mark Salling, tappoi itsensä. Olen surullinen ja vihainen yhtäaikaa. Eniten minua inhottaa, kuinka fanit ovat ottaneet Coryn kuoleman uudelleen esiin ja repineet kaikki vanhat haavat auki. Tämä tekee pahaa etenkin siksi, että Cory kuoli riippuvuutensa vuoksi; Mark siksi taas, että hän oli myöntänyt syyllisyytensä lapsipornon hallussapitoon ja oli menossa pitkäksi ajaksi vankilaan. Kahden kuoleman vertailu ei auta ketään ja vain pahentaa tilannetta. En halua, että näitä kahta miestä, heidän tekojaan ja kuolemiaan vertaillaan, olivat kuinka näyttelijöitä samassa sarjassa tahansa. Minua puistattaa, että joku voi verrata sairauteen verrattavissa olevaa riippuvuutta johonkin niin kamalaan kuin pedofiliaan. Minua surettaa nähdä Coryn nimi uudelleen Twitterin suosituimmissa puheenaiheissa. Minua loukkaa, että osa faneista sanoo, että Mark ansaitsi kuolla oman kätensä kautta. Mielestäni kukaan ei ansaitse joutua sellaiseen pisteeseen, että itsemurha olisi ainoa vaihtoehto. Jos tekee pahoja asioita, silloin tulee kärsiä seuraukset, tässä tapauksessa vankilan. Harmi että hän ei nähnyt muita vaihtoehtoja.
Meillä on jokaisella oikeus omiin tunteisiimme. Kirjauduin pitkästä aikaa fani-Twitter-tililleni ja lueskelin muiden fanien ajatuksia Markin kuolemasta. Moni on surullinen, että menetti ihmisen, jonka hahmo merkitsi heille hyvin paljon. Itse en kuitenkaan ole valmis suremaan sitä, että maailmassa on yksi pedofiili vähemmän. Olen surullinen siksi, että joudun muistelemaan 13.7.2013 uudelleen. Minulla on sekava olo, koska toisaalta haluan antaa muille faneille oikeuden surra julkisuuden henkilön menetystä, mutta toisaalta miksi surisimme pahojen ihmisten kuolemia?
Näin ensimmäistä kertaa Star Wars -elokuvat aikuisiällä. Sain muutaman vuoden seurata Carrie Fisheriä, yhtä aikojemme hienointa feminististä ikonia ja mielenterveyden puolestapuhujaa. Muistan elävästi sen hetken erään lyhytelokuvan kuvauksissa, kun sain viestin, että Carrie on menehtynyt. Minä surin, vaikka en ollut pitkäaikainen fani. Suren vieläkin. Moni muistaa varmasti, missä oli ja mitä teki juuri silloin, kun joku julkisuuden henkilö kuoli, vaikka tämä ei olisi edes merkinnyt paljoa itselle. Muistan missä olin, kun kuulin Michael Jacksonin tai Amy Winehousen kuolleen. Julkisuuden henkilön kuolema jättää ihmisiin jäljen.
Wine, words & lovers 