Nyt matkatessa Ouluun on hyvä hetki muistella edellistä reissua kuukauden takaa, kun matkasimme Veskun kanssa Ouluun ja siitä Syötteelle maastopyöräilytapahtumaan Syöte MTB Winterille. Tapahtumassa ajetaan eripituisia lenkkejä Syötteen maastossa fatbikeilla, eli pyörillä joiden renkaat ovat leveydeltään yli 3,5 tuumaa.
Koska olen todella aloittelija maastopyöräilyssä, valitsimme Veskun kanssa lyhyimmän lenkin eli Lyhyen & Leppoisan. Kaltaiselleni aloittelijalle Lyhyt & Leppoisa ei kuitenkaan ollut lyhyt eikä leppoisa lenkki. Voin laskea valitettavasti vielä yhdellä kädellä kerrat, joilloin olen istunut läskipyöräni selkään, joten yli 20 kilometrin pyöräreissulle lähteminen talvisessa utuisessa lumisateessa ei ehkä ollut parhaimpia ideoitani. Tsemppasin ahkerasti, mutta lopulta voimat eivät vain riittäneet, ja selvisin matkasta noin puolet. Olen silti ylpeä siitä, että lähdin Syötteelle näin kokemattomana, ja pärjäsin niinkin pitkälle.
Saavuimme Syötteelle varhain lauantaiaamuna, ja lunta pyrytti. Kauhukseni sain huomata, että lumisade ei ollut hellittääkseen ennen lähtöä – eikä oikeastaan koko reissun aikana. Olin rohkaissut itseäni sillä, että väylät tulisivat olemaan putsatut, ja sää aurinkoinen, jolloin pysyisin varmasti pystyssä. Nyt edessä oli kuitenkin karu todellisuus, jossa edellisen ajajan tekemä ura meni oitis umpeen lumipyryn vuoksi, ja kaikki keskittyminen piti käyttää siihen, että pyörällä pysyi pystyssä. Pelotti.
Kaatuminen ei minua haitannut, vaikka sitä tuli tehtyä kuutisen kertaa – ja kun Syötteellä kaatuu, uppoaa vyötäröön asti. Eniten minua harmittaa, että ajamiseni ei ollut sujuvaa, vaan hataraa ja epävarmaa vaappumista. Pyöräilystä tai maisemista on vaikeaa nauttia, kun kokoajan pitää keskittyä vain yleiseen selviytymiseen ja pystyssä pysymiseen. Olisi ollut mukavaa jutella muiden pyöräilijöiden kanssa, ja toisen lenkin vetäjän kanssa vaihdoinkin muutaman sanan, mutta pitkälti keskityin pääni sisäiseen mantraan ”Pidä katse viiden metrin päässä edessäpäin, niin et kaadu. Pidä katse viiden metrin päässä edessäpäin, niin et kaadu. Pidä katse viiden metrin päässä edessäpäin, niin et kaadu.”.
Itseni kaltaiselle oikeasti aloittelijalle Syöte MTB Winter oli liian raskas kokemus, joka tosin opetti paljon maastopyöräilystä ja etenkin talvipyöräilystä. Osaan nyt hahmottaa lenkkien pituuksia paremmin, samoin kuin omaa jaksamistani ja kuntoani. Aika on kullannut hieman muistoja, sillä Syötteeltä poistuessani en olisi voinut edes kuvitella koskaan palaavani sinne. Nyt olen kuitenkin sisuuntunut ja sisäistänyt sen, että hyväksi ei tulla kuin harjoittelemalla. Suunta tästä on vain ylöspäin, ja ensi Syöte MTB Winterissä voisin päästä jopa maaliin asti!
Wine, words & lovers 