It was the end of a decade but the start of an age

Bestnine

2010-luku oli varsinainen seikkailu! Aloitin Tampereen lyseon lukiossa eli Rellussa 2010 ja päätin vuosikymmenen työelämässä valmistuneena medianomina. Matkan varrella on sattunut kaikenlaista, joka on onneksi dokumentoitu laajasti valokuvin ja päiväkirjamerkintöin! Vuosikymmen on opettanut minulle yllättävän opetuksen.

Rellu-elämää (2010-2013)

Lukion aikana opin luonnollisesti paljon opiskelujen parissa, mutta opin myös – ja usein kantapään kautta – ihmissuhteista, rakkaudesta, ystävyydestä ja rohkeudesta. Lukion aikana päätin, että en anna toisten ihmisten mielipiteiden minusta rajoittaa minua, ja se päätös teki minusta avoimemman, uskaliaamman ja vahvemman. Lukion alussa olin ujohko ja varovainen, mutta lukion aikana tulin kuorestani ja minusta kasvoi se puhelias, menevä ja kokeileva ihminen, joka olen nykyään.

Menin lukioon sillä asenteella, että minusta tulisi lääkäri. Ensimmäisen pitkän matematiikan kurssin aikana ne haaveet aika nopeasti kohtasivat realiteetit, mutta se ei minua haitannut, koska olin löytänyt uuden mielenkiinnon kohteen ja intohimon: psykologia. Ahmin kaikki mahdolliset psykologian kurssit ja olin aivan valmis hakemaan yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Samaan aikaan vapaa-ajalla kirjoitin pitkiä fiktioita, joista yksi kävi jopa luettavana äidinkielen opettajallani (kiitos Satu Verho, kun uskoit luovuuteeni). Lapsuudenhaave kirjoittamisesta ammattina nosti päätään säännöllisin väliajoin, ja juuri ennen yhteishakua löysin lukion aulasta TAMKin elokuva-alan esitteen. Palaset loksahtivat paikalleen, ja tein uskaliaan päätöksen: en hakisi minnekään muualle, kuin TAMKin elokuvan ja television koulutusohjelmaan, johon oli kahden päivän pääsykokeet. Opinto-ohjaaja vastusti ajatusta siitä, että minun yli yhdeksän keskiarvollani ei mentäisi yliopistoon, mutta en tästä välittänyt. Riskinotto kannatti, ja pääsin ensiyrittämällä opiskelemaan elokuva-alaa ja käsikirjoittamista!

EloTV-seikkailuja (2013-2017)

Korkeakouluopinnot olivat uskomaton kokemus, enkä olisi millään voinut olla valmis kaikkeen siihen, mitä elokuvaopinnot antoivat minulle. Rakkaista ystävistä ratkiriemukkaisiin seikkailuihin, kipuiluihin, epäonnistumisiin, uusiin ammatillisiin intohimoihin ja mahtaviin kohtaamisiin – en vaihtaisi päivääkään. Sain TAMKista elämän kestäviä ystäviä, arvokkaita kokemuksia ja opetuksia sekä tarinoita, joita muistelen lämmöllä ja kyynel silmäkulmassa lopun ikäni. Olen valvonut 48 tuntia hakaten siiman päässä olevan tekoketun päätä seinään, opetellut omin kätösin valaisemaan ja äänittämään kanssaopiskelijoiden avulla, itkenyt kameran edessä ja takana, ajanut korkokengissä pakettiautolla Tangomarkkinoille, ollut tekemässä lukuisia elokuvia ja muutamia TV-ohjelmia, ja löytänyt yllättävän ammatillisen vahvuuteni eli apulaisohjaamisen tekemällä. Olen rakastunut ja pettynyt. Olen sanonut hetken mielijohteesta kyllä elokuvatuotannolle, josta tuli elämäni tärkein tuotanto, ja joka toi elämääni ihmisiä, joiden kanssa muutin lopulta asumaan. En tiennyt, että korkeakouluopinnot voivat antaa yhdelle ihmiselle niin paljon, kuin itse olen saanut tunneilla ja etenkin niiden ulkopuolella.

Anna järjestöhommille pikkusormi, se vie ainakin nimettömän (2016-)

Kun sydän on särkynyt, paras ideahan on hypätä kylmiltään ainejärjestönsä puheenjohtajaksi saadakseen muuta ajateltavaa? Tuo hetken mielijohteesta tehty päätös on kantanut kauas. Vietin kaksi vuotta Taiteen ja viestinnän opiskelijoiden ainejärjestö Tarinan puheenjohtajana, ja kasvoin silloin uskomattoman paljon johtajana. Samalla vaikuttamisen kärpänen puri, eikä tietä takaisin ollut. Hain valtuustovaaleissa Tamkon valtuustoon (sittemmin edustajisto) ja tulin valituksi! Minusta tuli myös keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja ja opintotukilautakunnan jäsen. Seuraavissa edustajistovaaleissa sain toiseksi eniten ääniä ja hain, jälleen hetken mielijohteesta, Tamkon hallitukseen. Minusta tuli Tamkon hallituksen varapuheenjohtaja, ja tapasin samassa hallituksessa elämäni rakkauden, Veskun. Hallituskumppanuudesta alkoi rakkaustarina, joka ensi vuonna saa uuden luvun häillämme. Tarinan opetus: hetken mielijohteesta tehdyt päätökset voivat olla ne elämäsi parhaat. Myös yllätyspentu Pulla liittyi perheeseemme, koska osasimme tehdä päätöksen hankinnasta nopeasti.

Valmistuttuani päädyin Tampereen vihreisiin nuoriin ja pian jo sen puheenjohtajaksi. Kiinnostuin Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan Tamyn viestintäasiantuntijan pestistä, ja sain työpaikan kuukausi valmistumisen jälkeen. Tampere3 sai osaltani uusia näkökulmia, kun pääsin tutustumaan yliopistomaailmaan. 2018 oli intensiivistä ylioppilaskuntien ja yliopistojen yhdistymistä, ja loppu onkin jo historiaa. Tänä päivänä olen onnellisimmillani Tampereen ylioppilaskunnan viestintäasiantuntijana, Virnun puheenjohtajana, Veskun kihlattuna ja Pullan omistajana. Olen 2010-luvulla oppinut, että carpe diem saattaa olla ihan hyvä elämänohje.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s