64 päivää sitten työpaikkani siirtyi etätyöskentelyyn koronaviruspandemian vuoksi. Aika on kulunut kuin siivillä, ja tuntuu kummalliselta, että tuosta maaliskuisesta kaiken muuttavasta ajasta on jo kaksi kuukautta. Kun lähdin perjantaina 13.3. töistä työkone, telakka ja kuvauskalusto kainalossani, en olisi arvannut, että etätyöstä tulee uusi pitkäaikainen arkemme. Koronavirustilanne on kuitenkin edelleen päällä, ja niin tulee olemaan vielä pitkään.
Olen noudattanut social distancingia tunnollisesti ja viettänyt aikaa neljän seinän tavallista enemmän. Arki on muodostunut etätöistä, pelaamisesta, leipomisesta, Pullan ulkoiluttamisesta ja satunnaisista pyöräretkistä. Uskaltauduin etäelinreviirini ulkopuolelle äitienpäivänä, mutta pidän edelleen outona ajatusta, että käyttäisin vaikka bussia tai matkustaisin Uuraisille, Tikkakoskelle tai Ouluun perheen pariin. Olen yrittänyt olla syyllistämättä itseäni siitä, että en ole inspiroitunut kirjoittamaan tästä neljän seinän sisäisestä elämästäni pitkään aikaan. Oman etätyöskentely-ympäristön muuttaminen on kuitenkin tuonut kotiimme minulle viimein oman tilan, jossa työskennellä, joten paluu blogin äärelle on nyt koittanut!
Eristäytymisarki on ollut yhtä aikaa tuotteliasta, rentoa ja kummallista. Olen hyvä etätyöskentelijä, ja työt ovat sujuneet tehokkaasti ja innokkaasti myös kotosalla. Päivittäisten työmatkojen poistuminen on myös lisännyt vapaa-aikaa ja etenkin parantanut unirytmiäni – sen sijaan, että heräisi puolitoista tuntia ennen työpäivän alkua, puolikin tuntia riittää aamutoimiin ja koneen avaamiseen kahvin valmistuessa. Uskon, että voimme yhteiskuntana oppia paljon etätyöskentelystä, matkustamisen vähentämisestä ja oman arjen suunnittelusta tämän tilanteen myötä.
Lisääntynyt vapaa-aika on tuonut elämääni paljon uusia asioita ja rutiineja. Olen löytänyt uudelleen ruoanlaiton ja leipomisen ilon! Olemme myös säästäneet ruoassa huomattavasti, sillä olemme suunnitelleet ruoat pidemmälle aikavälille kauppareissujen minimoimiseksi, ja näin vähentäneet myös heräteostoksia. Olen myös löytänyt etenkin aamupalan uudelleen, sillä se on valitettavan usein jäänyt bussiin rientäessä välistä. Vitsailin Instagram-tilini muuttuneen smoothie bowl -tiliksi, ja tuleehan niitä sinne säännöllisesti postattua. Olen iloinen, että olen löytänyt vitamiinirikkaan ja terveellisen välipalan, jonka valmistamista odotan aina innolla! Sämpylöiden, peltipitsojen ja piirakoiden leipominen on myös lisääntynyt huomattavasti, ja olen rakastunut tähän Annin uunissa -sivuston peltipitsa-reseptiin!
Eristäytymisarki on vapauttanut myös aikaa häiden suunnittelulle, ja olemmekin ottaneet aimo harppauksen eteenpäin hääprojektin kanssa! Vieraslista alkaa olla valmis, hääkuvaaja on varattu, olemme tehneet kirjanpidon häätilillemme ja tarkentaneet budjettia. Morsiusseuruekin kasaantui pitkän harkinnan jälkeen! Häiden suunnittelusta luvassa tilannekatsaus-postaus myöhemmin tällä viikolla!
Toki eristäytyminen on tuonut mukanaan myös paljon ikävää, huolta ja pelkoa. En tiedä, milloin pääsen tapaamaan yhtä parhaista ystävistäni ja hänen ihanaa uutta kevätvauvaansa. Suvussani on ollut (koronaan liittymätöntä) kuolemaa, enkä ole tavannut isovanhempiani liian pitkään aikaan voidakseni olla heidän tukenaan tai ylipäätään kanssaan. Olen yleisesti ottaen huono elämään epävarmuudessa, ja jatkuva epävarmuus tulevaa kohtaan ahdistaa; töissä on vaikeaa suunnitella asioita kauhean pitkälle, kun ei tiedä tuleeko mikään toteutumaan. Haluaisin jo innostua syksyn vuosijuhlista ja syys-Wapusta, mutta en uskalla. Olisi ihanaa nähdä työkavereita ja palata toimistolle, mutta onnistuuko se ennen häämöttävää kesälomaa? Uuden toimiston sisustusprojektikin jäi kesken, ja jäin vain haaveilemään brändivärisistä värinpilkahduksista, joita työkaverin kanssa innolla suunnittelimme. Koronaviestintä on uutta arkea töissä, ja valmius viestiä yliopiston ja Valtioneuvoston linjausten mukaan pitää työmoodin päällä myös iltaisin tai vähintäänkin silloin, kun avaan Twitterin. Huoli yrittäjä-kumppanin toimeentulosta ja itselle rakkaiden yritysten kohtalosta on jokapäiväinen. Härlemin siivet ja Suklaapuodin suklaat ovat olleet ahkerassa tukikulutuksessa, ja hyvä niin!
Eristyksissä olen löytänyt uusia asioita, jotka tuovat arkeen iloa ja positiivisuutta. Olen löytänyt useita peliyoutubereita, joiden sisältö tuottaa minulle iloa, ja ladannut Tiktokin, jonka hassut tanssit, eläinvideot ja komediaklipit saavat hymyn huulille iltaisin sitä selatessa. Tein muuten eilen ensimmäisen oman Tiktokini, käy tsekkaamassa! Youtubessa suosittelen tsekkaamaan Dante Raviolin, jos Resident Evil ja erilaiset pelihaasteet ovat juttusi! Olen kolunnut läpi tehokkaasti kaikki Danten RE-videot niistä peleistä, jotka olen jo itse pelannut. Olisiko muuten aika aloittaa Resident Evil 0? Olen myös koukuttunut LazarBeamin ja mrfreshasianin videoihin, tsekkaa jos Fortnite-sisältö ja ratkiriemukas huumori nappaavat!
Eilen teimme työergonomialleni ja työskentelylleni parhaimman palveluksen, ja kävimme hakemassa minulle oman työpöydän! Olemme aiemmin ajatelleet, että asuntoomme ei mahdu kahta työpöytää, mutta se oli vain luovuuden puutetta! Olen ihastunut uuteen järjestykseemme ja omaan tilaani, ja tästä inspiroituminen vasta lähteekin! Kohti uusia blogipostauksia ja ergonomisempaa työskentelyä!