Sisältää enemmän tai vähemmän juonipaljastuksia seuraavista televisiosarjoista: Supernatural, BBC Sherlock, The 100, Supergirl
Tässä kirjoituksessa käytetyt termit selitettynä:
- Canon: Jokin tarina, tapahtuma tai juonenkäänne, joka on osa esimerkiksi televisiosarjan virallista tarinankerrontaa. Canon on siis virallinen ja tarkoituksellinen osa sarjan kerrottua todellisuutta.
- Queerbaiting: Queerbaiting tarkoittaa sitä, että esimerkiksi televisiosarjan tekijät antavat sarjan subtekstissa ymmärtää, että jokin hahmo kuuluisi seksuaalivähemmistöön aikomatta tehdä tästä kuitenkaan canonia. Queerbaitingia on myös se, että sarjan tekijät implikoivat kahden hahmon kuuluvan seksuaalivähemmistöön ja päätyvän jossakin vaiheessa romanttiseen suhteeseen, mutta lopputuloksena onkin vain heteroystävyys. Queerbaitingin taustalla on yleensä halu saada seksuaalivähemmistöön kuuluvia katsojia, jotka sitoutuvat sarjoihin intensiivisesti representaation toivossa.
- Bury your gays: Etenkin televisiosarjoissa käytetty juonikuvio, jonka myötä seksuaalivähemmistöön kuuluvat hahmot on yleisempää kirjoittaa sarjasta ulos tappamalla heidät. Tällaisissa juonikuvioissa seksuaalivähemmistöön kuuluvat hahmot kärsivät yleensä ennen kuolemaansa tai vaihtoehtoisesti saavuttavat aidon onnen tai menevät yhteen rakkautensa kohteen kanssa juuri ennen kuolemaansa. Näin voidaan lunastaa queerbaiting ilman, että katsojille tarjotaan aitoa ja hyvää representaatiota. Bury your gays’in tunnetuimmat esimerkit lienevät Buffy the Vampire Slayer ja The 100. Jälkimmäisestä olen räntännyt muutaman vuoden takaisessa blogitekstissä, jossa kerron myös ilmiöstä enemmän.
Viime yönä Supernaturalin jakso Despair (kausi 15, jakso 18) sai ensi-iltansa ja jätti katsojat mykistyneiksi. En olisi ikimaailmassa uskonut, että 12 vuoden jälkeen Supernatural lopettaisi katsojien queerbaiting’in ja tekisi ylivoimaisesti sarjan suosituimmasta parista eli Deanista ja Castielista (vastaisuudessa parinimellä Destiel) canon. Kyseisen kohtauksen toteutus oli kuitenkin homofobinen ja muutenkin hyvin ongelmallinen, mikä sai tämän representaatiota toivovan tuskastuneen fanin tarttumaan kynään – tai oikeastaan näppäimistöön.
Olen kirjoittanut Supernaturalin queerbaiting-ongelmasta aiemmin mainitussa blogitekstissä. Supernatural harrastanut hyvin tietoisesti queerbaiting’ia siitä neljännen kauden hetkestä, kun sarjan tekijät huomasivat a) Castielin näyttelijän Misha Collinsin olevan fanien suosikki, b) Misha Collinsilla ja Deania näyttelevällä Jensen Acklesilla olevan uskomaton kemia yhdessä ja c) fanien innostuessa mahdollisuudesta, että Deanista ja Castielista tulisi jossakin vaiheessa pari. Sarjan tekijät ovat myös harrastaneet queerbaiting’ia Deanin hahmolla kirjoittaen hänestä (vain?) rivien välissä biseksuaalin. Deanin hahmon potentiaalista biseksuaalisuutta on käytetty huumorin lähteenä tai fanien säilyttämisen keinona. Molemmat esimerkit johtavat siihen, että en ole koskaan nähnyt niin räikeää queerbaiting’ia kuin Supernaturalissa – ja uskallan väittää olevani aiheeseen hyvin perehtynyt.
Oman kokemukseni mukaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvat fanit sitoutuvat etenkin sellaisiin televisiosarjoihin, joiden kautta he kokevat tulevansa edustetuiksi, ja siirtyvät yhdessä uusien sarjojen pariin representaation vähentyessä tai osoittautuessa huonoksi (tästä hyvänä havainnekuvana tumblr-käyttäjä madnancin gif-sarja). Supernaturalin 11 kautta jatkunut queerbait on pitänyt jotkut sarjan fanit epätoivoisina katsojina, kun taas osa on luovuttanut sarjan suhteen jo kauan aikaa sitten.
Supernaturalin kausien 4-15 (vuodet 2008-2020) ajan sarjan tekijät ovat käyttäneet Deanin ja Castielin kanssa samoja juonikuvioita – jopa samoja repliikkejä – kuin romanttisessa suhteessa olevat sarjan (hetero)hahmot. Destielin tarina verrattuna muiden sarjojen canon-pareihin on hyvin samaa kaavaa kulkeva, ja sarjan muut hahmot kommentoivat jatkuvasti Destielin tunteita toisiaan kohtaan (kts. alempi gif-set tumblr-käyttäjältä angvlicmish). Jos Castiel olisi nainen, hän olisi varmasti päätynyt Deanin kanssa romanttiseen suhteeseen neljännen kauden loppuun mennessä.
Mitä siis tapahtui 5.11.2020? Supernaturalin tekijät päättivät lopettaa queerbaiting’in ja tehdä Destielista canon. Miksi fanit eivät siis tanssi pöydillä, kun vuosien odotus on viimein palkittu? Koska kyseinen kohtaus oli monella tapaa ongelmallinen ja representaation kannalta pettymys. Tiivistettynä: Castiel paljastaa Deanille tunteensa ja kertoo olevansa viimein onnellinen, minkä jälkeen Castiel kuolee. Queerbaiting’ista Bury your gaysiin sujuvasti yhdessä kohtauksessa! Misha Collins näyttelee kohtauksen enkelillisen (pun intended) kauniisti, ja hän selkeästi ymmärtää hahmon ja käynnissä olevan kohtauksen merkityksen. Muilta osin olen mykistynyt siitä, miten näin tärkeä kohtaus voidaan toteuttaa näin homofobisesti – ja jakson käsikirjoittaja on itse homo! Jos sarjan canonissa Dean olisi biseksuaali, sarja olisi vielä lisäksi syyllistynyt yleiseen juonikuvioon, jossa biseksuaalien romanttisten tunteiden kohteet tapetaan traagisesti. Gotta catch them all?
Myös muut sarjat osaavat queerbaiting’in, malliesimerkkeinä BBC Sherlockin Sherlock Holmes ja John Watson sekä CW:n Supergirlin Kara Danvers ja Lena Luthor. Subteksti ei ole representaatiota, ja queerbaiting katsojalukujen ylläpitämiseksi on väärin. Itse en aloita Supergirlin katsomista ennen kuin tiedän, onko sarja vain supersankariviittaan verhoutunut queerbait’in tuotos. Ja mitä BBC Sherlockiin tulee, sanotaanko että seuraan sitä yhtä heikoilla odotuksilla kuin Supernaturalin viimeisiä askelia.
Supernaturalilla on kaksi jaksoa aikaa korjata virheensä, ennen kuin sarja näkee kauan odotetun päätöksensä. Sarjassa, jossa kuolemalla ei oikeastaan ole mitään merkitystä (Castiel on kuollut ainakin viisi kertaa), toivoa on vielä, jos tähän sarjaan uskaltaa vielä toivoa laittaa. Olen oppinut, että vuosi 2020 todellakin osaa vielä yllättää. Ehkä palaillaan asiaan 19. marraskuuta!
Wine, words & lovers 