Sisältää juonipaljastuksia kauhupelistä Pathologic Classic HD (2015). Sisältövaroitus: itsemurha
Day ten, in which the creators of the impossible take the stage to discuss captured miracles.
Kymmenes päivä pyörähtää käyntiin mysteerin selvittämisellä: invisiittori haluaa selvittää Polyhedronin salaisuuden, ja lähettää minut hakemaan sen pohjapiirroksia sen suunnittelijalta Peter Stamatinilta. Suuntaan Peterin studiolle, mutta siellä minua odottaa vain joukko armeijan miehiä, jotka haluavat pidättää Peterin. Nämä armeijan miehet eivät ole Blockin alaisia, mikä herättää epäilykseni. Suuntaan Peterin veljen Andreyn luokse tiedustelemaan Peterin olinpaikkaa. Andrey ohjaa minut Peterin luokse. Peter pyytää minulta viisi pullollista twyrine-alkoholia, jolla hän voisi polttaa itsensä hengiltä. Saan suostuteltua Peterin pysymään hengissä ja kertomaan minulle Polyhedronista. Peterin puheet eivät ole suorimpia, mutta hän kertoo rakentaneensa Polyhedronin rakkaudesta Nina Kainiin ja halustaan muovata elävä sielu maalliseksi rakennukseksi. Surullinen ja sekava Peter palaa elossa kotiinsa – hetkeksi. Vien Polyhedronin pohjapiirrokset invisiittorille, joka paneutuu niihin ja käskee minut pois paikalta. Invisiittorin viha ja epäluulo Polyhedronia kohtaan voimistuu, ja alan kyseenalaistaa yhteistyötämme.
Polyhedron nousee kuumottavana kaupungin laidalla painovoimaa uhaten. Kuva sisältä on päivältä 12 eli viimeiseltä päivältä.
Saan viestin Catherina Saburovalta, joka kertoo hysteerisenä Simon Kainin olevan elossa. Siis se Simon, joka meidän piti tavata kymmenen päivää sitten, ja jonka kuolema käynnisti pelin tapahtumat. Aivan. Catherina väittää, että Rubin voisi vahvistaa hänen väitteensä, joten suuntaan Rubinin luo. Rubin tyrmää väitteen, onhan hän henkilökohtaisesti pilkkonut Simonin ruumiin rokotetta tehdessään. Aika jututtaa Kaineja. Maria kertoo, että pian koittaa päivä, kun hän ottaa Mistressin paikan kaupungin hallitsijana. Cool story, sister. Suuntaan Victorin luokse, joka ei vaikuta omalta itseltään. Mikä Kaineja vaivaa? Victor ohjeistaa minut Georgiyn puheille. Myöskin Georgiy vaikuttaa kummalliselta, mutta noudatan hänen ehdotustaan siitä, että väittäisin invisiittorille Georgiyn seonneen ja luulevan olevansa edesmennyt veljensä Simon. Näin selitettäisiin Catherinan väitteet. Kainit kertovat minulle myös, että heidän aikansa on vähissä, sillä pian he suorittaisivat koko perheenä rituaali-itsemurhan. Välitän viestin invisiittorille, mutta hän epäilee sanojeni todenmukaisuutta. Kymmenes päivä päättyy.
Day eleven, in which the Kains’ mission reveals its new and quite unexpected aspects to the Bachelor.
Invisiittorin pakkomielle Polyhedronia kohtaan kasvaa, ja nyt hän lähettää minut jututtamaan Polyhedronin rakentajaa Andrey Stamatinia. Andrey on kuitenkin pidätetty väärin perustein ja viety teloitettavaksi. Kenraali-komentaja Block ei ole antanut tällaista käskyä, joten otan ohjat omiin käsiini. Suuntaan silminnäkijöiden ohjaamana kartan eteläosaan rautatietä pitkin paikkaan, jossa Andreyta mahdollisesti pidetään. Paikalla on yksitoista armeijan miestä, ja minun pitäisi tappaa heidän johtajansa. Minulla ei kuitenkaan ole pitkän kantaman asetta, sillä luovuin kivääristäni vastikään. Laskeskelen mahdollisuuksiani: onko minulla varaa luopua arvokkaimmasta omaisuudestani, toisesta ihmeparannuslääkkeestä, jotta minulla olisi varaa ostaa kivääri? Päädyn myymään toisen ihmeparannuslääkkeen ja ostan kiväärin, mutta kyllä se kirpaisee – ja kostautunee myöhemmin. Ammun siistin laukauksen kapinallisten johtajan päähän ja pakenen paikalta. Selviää, että Andrey on ehkä päässyt pakoon, tai hänet on viety muualle.
Löydän Andreyn hengissä pubistaan, ja pääsen viimein kysymään yksitoista päivää minua vaivanneen kysymyksen: miten Polyhedron pysyy pystyssä? Andrey kertoo, että Polyhedron on naulattu pystyyn ja sitä kannattalee kaupungin alle haudattu pidike. Pidike ulottuu kaupungin läpi Polyhedronista teurastamon temppeliosaan Abattoiriin. Epidemian synty alkaa hahmottua: Abattoirissa suoritetaan verirituaaleja ja Termitaryssa teurastetaan eläimiä, ja molempien suoritusten veri imeytyy maahan, joka on rikottu terävällä pidikkeellä. Rikottu ja saastunut maa kohtaa kaiken sen veren, ja nostaa pintaan jotain, minkä olisi pitänyt pysyä tiiviisti maan alla. Polyhedron ei toimi maailmamme säännöillä, ja siksi epidemia ei pysty läpäisemään sen taivaalle kohoavia seiniä.
Seuraavaksi muistan, mitä Blockin luona oleskelleet lapset kertoivat minulle aiemmin aamulla: myös heidän isänsä on viety väärin perustein teloitettavaksi. No, onneksi minulla on kivääri. Etsin kapinalliset armeijan miehet ja pudotan kaikki neljä vapauttaen viattomat miehet. Lasten isä palaa heidän luokseen. Saan lapsilta palkkioksi lääkettä ja panoksia, joten reissu kannatti!
Kainien kummalliset seikkailut jatkuvat. Maria on tajuton ja valmis ylenemään Mistressin paikalle. Minun tulee varmistaa, että kylän muut potentiaaliset Mistressit hyväksyvät Marian vallan. Jututan Capellaa ja Claraa, ja saan molemmilta esineet, jotka todistavat heidän hyväksyvän uuden Mistressinsä. Kaupungin asukkaat Marian talon edessä eivät kuitenkaan päästä minua toimittamaan todisteita, vaan minun vietävä ne vielä hetken Mistressinä toimivan Ninan luo – siis Ninan haudalle. Haudalla minua odottaa näky Mariasta, joka puhuu Utopiasta, jonka hän kohta loisi. Tehtävää suorittaessani saan tietää salaisuuden: invisiittori on Ninan sisko, joka hautoo kostoa.
Inkvisiittori lähettää minut päivän lopuksi vielä tutkimaan Polyhedronia ja jututtamaan sekä Khan Kainia että Nuorempaa Vladia. Kello lyö kaksitoista, ja viimeinen päivä alkaa.
Day Twelve, in which it finally becomes apparent what it was all about.
Today is the final day. You have less than fourteen hours to make the right choice.
Saan keskiyöllä ilmoituksen, että huolimattomuuteni vuoksi useampi kohtalooni sidottu on kuollut. Olen tietääkseni tehnyt kaikki edellisen päivän tehtävät onnistuneesti, mutta silti Stamatinin veljekset ovat kuolleet. Käyn parantamassa sekä Andreyn että Peterin hämmentyneenä. Taivas on kirkas, ja kaupunki on hiljainen. Kuulen linnun laulua ja omat askeleeni. Ei armeijan laukauksia, ei infektoituneita kulkijoita kaduilla. Ei rottia tai puukkomiehiä. Jos minua ei kuumottaisin, voisin varmaan nauttia tästä. Käyn katsomassa teatterissa esityksen, jossa viitataan vaikeaan päätökseen, joka minun olisi tehtävä myöhemmin tänään.
Lintumaskiin sonnustautunut hahmo katedraalin ovella kertoo, että minun on palattava klo 19.00 kertomaan päätökseni kaupungin kohtalosta. Luen saamani kirjeet Burakhilta ja Claralta, ja he pyytävät vierailemaan luonaan. Suuntaan Burakhin juttusille, ja hän pyytää minua pelastamaan kohtaloonsa sidotut sillä välin, kun hän keräisi todisteita illan päätöksentekohetkeä varten. Saan listan henkilöistä, jotka Burakh haluaa pysyvän hengissä: Capella, Grace, Taya, Sticky, Notkin, Murky ja Khan. Lapsia ja nuoria. Lähden käymään suojatteja läpi. Capella voi hyvin, mutta Grace ei ole niin onnekas. Parannan Gracen ja jatkan matkaani. Taya on turvassa Termitaryn sisällä. Tieni katkeaa Stickyyn: hän on infektoinut, eikä minulla ole lääkkeitä, joilla parantaa hänet. Juoksen Griefin luokse, jolle myin ihmeparannuslääkkeeni ostaakseni kiväärin. Ehkä jos myisin koko inventaarioni, minulla olisi varaa ostaa lääke takaisin? Grief ei kuitenkaan tee enää kauppaa kanssani, ja murtuneena alistun kohtalolleni. Tiedän Khanin olevan elossa, mutta en käy katsomassa Notkinia ja Murkya. En halua tietää, kuinka pienestä tämä jäi kiinni.
Suurin autoriteettini The Powers that Be on lähettänyt minulle kirjeen ja kutsuu minut Polyhedroniin keskustelemaan heidän kanssaan. Suuntaan Polyhedroniin sisälle ja syvemmälle kuin koskaan aiemmin, ja yhtäkkiä olenkin puutarhassa.
Kaksi lasta seisoo hiekkalaatikon vieressä puutarhassa. He ovat hämmästyneitä näkemisestäni ihkaelävänä. Lapset kertovat minulle leikeistään heidän hienolla hiekkalaatikkokaupungillaan, johon on iskenyt paha epidemia. Lapset pyytävät minua pelastamaan heidän kaupunkinsa. Olenko vain lelu heidän leikeissään? Onko koko kaupunkia edes olemassa?
Palaan Polyhedronista katedraalille ja kävelen odottelun jälkeen sisään kellon lyödessä seitsemän. On aika tehdä päätös. Kiipeän katedraalin portaat ylös ja kohtaan yllätyksekseni Even, joka tappoi itsensä viisi päivää sitten. Juteltuani Even kanssa suuntaan alttarille, jossa minua odottavat Maria, invisiittori ja armeijan kenraali-komentaja Block. Burakh ei tullut, koska en saanut pidettyä kaikkia hänen suojattejaan hengissä.
Invisiittori haluaa tuhota Polyhedronin, mutta en voi sallia sitä. Block haluaa pyyhkiä kaupungin maailmankartalta, mutta suostuu siihen, että Polyhedron jätetään pystyyn. Neuvottelen Blockin kanssa suunnitelman: kaupungin terveet asukkaat vietäisiin Polyhedroniin. Polyhedron on liian merkittävä ihme tuhottavaksi, ja vaikka se tuhoaakin myrkyllään maata tällä puolen jokea, voitaisiin Marian johtama Utopia rakentaa joen toiselle puolen säilyttäen Polyhedronin. Block haluaa todisteita suunnitelmani tueksi, ja annan hänelle Polyhedronin pohjapiirrokset ja rokotteen. Päätökseni on tehty: kaupunki tuhotaan, mutta Polyhedron säilyy. Blockin armeijan tykittäessä kaupunkia maan tasalle, katson, kuinka lapset hakkaavat hiekkalaatikkokaupunkinsa kasaksi hiekkaa. Polyhedron kohoaa edelleen kohti taivasta.
Olipas kummallinen peli – hyvällä tavalla. Pathologic oli kuumottava ja tunnelmallinen kauhupeli, jonka juoni oli monimutkainen ja täynnä yllätyksiä. Välillä oli vaikeaa pysyä kärryillä juonesta tai tehtävän seuraavista askelista, mutta eteenpäin pääseminen oli aina mahtava kokemus! Pathologic sisältää paljon edestakaisin kävelyä ympäri kaupunkia, ja kieltämättä kaltaistani kärsimätöntä ihmistä hieman ärsytti, etten pystynyt liikkumaan nopeampaa. Oma toiminta pelissä tulee suunnitella hyvin tarkkaan, ja sekä aika että resurssit tulee käyttää tehokkaasti. Pidin tästä suunnitelmallisuudesta ja sen tuomista haasteista. Rottien ja infektiopilvien väistely alkoi loppupuolella käydä ärsyttäväksi, mutta se toi peliin myös haastetta, sillä omat reitit piti suunnitella välttelemään näitä elementtejä.
Suosittelen Pathologicia vahvasti kauhun, tunnelmallisten pelien ja kutkuttavien mysteerien ystäville! Peli käsittelee välillä raskaita teemoja, mutta ne on sidottu pelin tarinaan tarkoituksenmukaisesti. Kuten sanoin jo ensifiiliksiä kirjoittaessani, pelin äänimaailma on sen paras taiteellinen elementti. Pelkäsin Pathologicin aikana vain muutaman kerran, mutta musiikkien ansiosta minua kuumotti aivan jatkuvasti!
Vietin tämän pelin parissa yhteensä 33 tuntia, ja ne olivat kyllä kaiken arvoisia! Odotan innolla, mitä Pathologic 2 tuo tullessaan!
Wine, words & lovers 