Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil: Village. Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore, lapsen sieppaaminen
Resident Evil: Village odotti kiltisti pelikirjastossa kesälomaani ja nyt tartuin viimein tähän odotettuun kauhupeliin – ja se ei todellakaan tuottanut pettymystä. Ensimmäisellä pelikerralla pelasin pelin alkuosan: pelin juonen käynnistävät hetket Ethanin kotona, Ethanin saapumisen mysteeriseen kylään sekä Dimitrescun linnan.
Resident Evil: Biohazardin päähenkilö Ethan Winters on selvinnyt Bakerien talon kauhuista ja asettunut jonnekin Itä-Eurooppaan perustamaan perhettä. On kulunut yli kolme vuotta Louisianan kauhuista, ja vaikka Ethan haluaisi keskustella tapahtumista vaimonsa kanssa päästäkseen niistä yli, Mia ei halua palata muistoissaan kokemiinsa kauhuihin – ja kohta hänen ei tarvitsekaan. Ethanilla ja Mialla on puolivuotias tytär Rose. Peli alkaa paikallisella sadulla Village of Shadowsilla, jonka Mia lukee tyttärelleen. Satu enteilee todennäköisesti jollakin tavalla pelin tulevia tapahtumia tai sen opetusta. Luettuaan sadun Mia pyytää Ethania viemään Rosen yläkertaan nukkumaan. Lapsen kantamissimulaattori alkaa. Tutkin taloa rauhallisesti tutiva Rose Ethanin sylissä ja saan tietoa siitä, mitä pelien välissä on tapahtunut lapsen syntymän lisäksi: Mialla on jonkinlainen lääkitys käynnissä, ja myös Rosen terveyttä tutkitaan. Laitan Rosen nukkumaan ja palaan takaisin alakertaan. Ethan ja Mia tappelevat jälleen siitä, miten menneisyydestä tulisi päästä yli, ja yhtäkkiä Miaa ammutaan ikkunan läpi. Laukauksia seuraa useita ja kaikki niistä on kohdistettu Ethanin vaimoon. Mia kaatuu maahan tehden kuolemaa, ja paikalle rynnii sotilaita – sekä aiempien Resident Evil -pelien sankari Chris Redfield, joka ampuu Miaan viimeiset laukaukset. Sotilaat vievät Ethanin ja Rosen, mutta matkalla tapahtuu jotain. Ethan herää lumisesta maasta keskeltä metsää. Autossa on vain kuolleita sotilaita ja paperiset suunnitelmat, jotka paljastavat, että heidän tehtävänsä oli tappaa Mia ja viedä Ethan ja Rose mukanaan. Chrisistä ja Rosesta ei näy jälkeäkään. Game on!
Resident Evil: Village näyttää heti alkuun, että tänne tultiin sitten pelkäämään. Ethanin matka kolaripaikalta kylään on synkkä ja erittäin kuumottava. Etenen hitaasti pimeän öisen metsän läpi, ja ainoa väripilkku on veri kirkkaalla lumella. Maassa makaa määrissä kuolleita lintuja, ja jokainen rasahdus metsässä nostaa niskakarvat pystyyn. Osio on selkeästi tutoriaali opettamaan pelissä liikkumisen mekaniikkoja, mutta voiko tässä kohtaa silti jo sanoa, että pelottaa melkein liikaa? Löydän mökin ja ohjaan Ethanin sisään. Tutkin pimeää mökkiä pelokkaana ja kuulostelen ääniä. Tottakai peli ohjaa suoraan kellariin. Ethanin tutkiessa kellaria yläkerrassa tapahtuu jotain, ja palatessani ylös seinässä on reikä, josta kajastaa päivänvaloa! Suuntaan valoa kohti ja edessä aukeaa pian henkeäsalpaava näkymä kylään ja siellä sijaitsevaan mahtipontiseen linnaan.
Kylässä Ethanin ottaa vastaan hevosen ruumis ja lisää autioita taloja. Tutkin taloja läpi löytääkseni hyödyllistä tavaraa. Yhdessä talossa on mies, joka varoittaa Ethania vaarasta. Hän antaa vastentahtoisesti Ethanille käsiaseen, jolla Ethan voisi puolustautua. Kiitos! Taloon hyökkää ihmissusimainen hahmo, lycan, joka tappaa miehen ja paiskaa Ethanin kellariin. Talon kellarissa on pinoittain ruumiita, ja on aika taistella. Lycanit hyökkäävät Ethanin kimppuun ja ajavat tämän ulos kylän lumisille kaduille. Lycan puree Ethanin vasemmasta kädestä kaksi sormea pois – mikä fiksaatio pelintekijöillä on Ethanin käsiin? (kts. Resident Evil: Biohazardin tapahtumat)
Kylästä talojen seiniltä löytyy mysteerisiä valkoisia symboleja, mutta en ehdi tutkia niitä nyt, sillä lycan-lauma jahtaa Ethania verenhimoisena. Tämä osio iskee pelaajalta ilmat pihalle ja muistuttaa, että tähän kylään ei tultu chillailemaan. Pakenen talosta toiseen yrittäen lootata niitä samalla, kun taistelen lycaneja vastaan. Suoritukseni on ihan hyvä, kunnes valtava lycan isolla vasaralla aseistettuna liittyy mukaan Ethanin metsästykseen. Onnistun pakenemaan vielä tovin, mutta sitten lycanit piirittävät Ethanin. Olen varma, että on ensimmäisen You are dead -animaation aika, mutta yhtäkkiä lycanit poistuvat laumana ja jättävät Ethanin makaamaan maahan verta vuotavana ja nuoli jalassaan.
Kylän mysteerinen eukko ilmestyy paikalle. Ethan kyselee eukolta kylän tapahtumista ja tyttärestään, ja tällä on johtolanka: pimeys laskeutui kylän ylle, kun Äiti Miranda toi Rosen kylään. Eukon mukaan Rose lienee tällä hetkellä Dimitrescun linnassa. Seuraavaksi seuraa hyvin pitkälti Village-demon tapahtumat, jotka on selostettu aiemmassa blogitekstissä tarkemmin: Ethan tutkii kylää ja yrittää saada selville sen salat. Hän kohtaa elossa olevia kyläläisiä ja lisää lycaneita, tällä kertaa paremmin aseistettuna. Ethan ja hänen kohtaamansa eloonjääneet suuntaavat Luizan taloon, jonne kaikki elossa olevat kyläläiset ovat kokoontuneet. Kyläläiset rukoilevat Äiti Mirandaa, mikä lisää mysteeriä naisen ympärillä. Yhtäkkiä yksi kyläläisistä muuttuu lycaniksi, joka tappaa lähes kaikki kyläläiset. Luonnollisesti Ethan pääsee pakenemaan neuvokkuutensa ansiosta. Ethanilla on nyt hallussaan kaksi vaakunaa, joilla hän voi avata linnaan vievän käytävän. Suuntaan siis linnaan!
Ajattelen, että seuravaksi seuraavaksi seuraa Castle-demon tapahtumat, mutta olen kuolettavan väärässä. Ethan vääntää yhdestä viattomasta kahvasta matkallaan linnaan, ja hänen kimppuunsa hyökkää tyylikkäästi pukeutunut ja vahvasti aseistautunut mies, Karl Heisenberg. Heisenberg vie Ethanin mukanaan kirkkoon, jossa Äiti Miranda ja kylän neljä hallitsijaa ovat kokoontuneet: Heisenberg itse, linnassa asustava vampyyrimainen nainen Alcina Dimitrescu (aka ”the tall vampire lady”), pelottava pieni nukke sekä kyyryselkäinen hahmo. Dimitrescu ja Heisenberg riitelevät siitä, kumpi saisi kiduttaa ja tappaa Ethanin. Äiti Miranda suo kunnian yllättäen Heisenbergille, ja ymmärrän, että nyt ei mennäkään linnaan kauniiden naisten syötäväksi. Ethan syöstään Heisenbergin kidutuspeleihin: hänen kätensä on kahlittu ja hänen tulee paeta vihollisia ja selvitä useista erilaisista teräansoista. Ethan putoaa kuiluun, jonka katto alkaa laskeutua häntä kohti uhkaavine piikkeineen. Ethan-sandwich ei taida kuitenkaan olla juttu, joten pakenen – tai siis yritän. Ethan saa rikottua itselleen reitin, mutta jään jumiin johonkin lautaan, ja Ethan kuolee katon piikkeihin. Kuolema 1. Toisellakin yrityksellä Ethanin on vaikeaa ryömiä reiästä laudan alta, mutta tällä kertaa pääsen sentään läpi. Ethan pääsee pakenemaan Heisenbergin pelejä – ainakin hetkeksi. Ethan kohtaa kauppiaan Duken, jolta hän voi pelin aikana ostaa panoksia, parannustavaroita sekä parantaa aseitaan erilaisten lisäosien avulla. Lisäksi Ethan voi myydä löytämiään aarteita saadakseen lisää rahaa tärkeämpiin esineisiin.
Sitten onkin linnan vuoro! Linnassa Ethanille selviää, että hänellä on edessään neljä labyrinttia: The Castle, The House on a Hill, The Water Wheel ja The Iron Tower. Liekkö jokainen yhden aiemmin kohtaamamme vihollisen koti? Ethan saa tehdä hyvin pian liikaakin tuttavuutta linnan asukkaiden kanssa, sillä Dimitrescun tyttäret Bela, Cassandra ja Daniela hyökkäävät hänen kimppuunsa ja raahaavat hänet sirpeillä äitinsä luo. Dimitrescun tyttäret ottavat välillä ötökkäparvien muodon, ja heihin on lähes mahdotonta tehdä vahinkoa. Vampyyrinaiset viiltävät Ethanin kättä ja imevät hänen vertaan. Ethanin kämmenien läpi isketään sirpit ja hänet nostetaan seinälle roikkumaan. Jälleen: miksi Ethanin kädet kärsivät näin? Ethan riuhtoo itsensä vapaaksi naisten poistuttua huoneesta, ja Castle-demon tapahtumat voivat alkaa: Ethan tutkii linnaa ja etsii hyödyllisiä tavaroita – ja tottakai Rosea. Kuten demossa, Ethan kohtaa ensimmäisenä Cassandran, johon ei saa minkäänlaista vahinkoa. Pakenen pimeään viinikellariin, jossa kohtaan ghouleja. Ghoulit saavat odottaa, koska nyt juostaan vain pakoon. Juoksen valitettavasti suoraan Belan syliin, ja tähän demo muuten päättyi. Ethan on jumissa Belan kanssa, ja yritän kuumeisesti keksiä strategiaa naisen vahingoittamiseksi ja tappamiseksi. Sitten saan selville naisten heikkouden: kylmä viima syöksyy rikkomastani ikkunasta sisään ja heikentää Belaa riittävästi, jotta voin ampua häntä vahingoittavasti. Bela kivettyy ja muuttuu kristallitorsoksi, jonka poimin mukaani.
Demo ei ole enää ohjaamassa valintojani, joten nyt täytyy edetä perinteisesti tutkien kaikki huoneet lattiasta kattoon – kirjaimellisesti. Löydän koristeellisen viinipullon, joka on täynnä Sanguis Virginista. Ei tarvitse osata paljoakaan vieraita kieliä ymmärtääkseen, että pullossa on viinin lisäksi verta. Pullon asettaminen viinihuoneen telineeseen paljastaa salahuoneen, josta löytyy merkittävä avain. Huoneiden availu siis alkakoon! Kohtaan matkallani vihollisia ja yhden tyttäristä, mutta pääsen pakoon. Huoneiden huolellinen läpikäynti, panosten strateginen käyttäminen ja oikeissa tilanteissa pakeneminen ovat elintärkeässä balanssissa. Koska Ethan uskoo tyttärensä olevan Dimitrescun kammarissa, tie vie juuri sinne. En voi vastustaa kiusausta tehdä matkalla yhtä pulmapeliä, joka paljastaa verisen altaan alta käytävän alaspäin.
Ethan salakuuntelee Dimitrescun ja Äiti Mirandan välisen puhelun, joka johtaa Dimitrescun raivokohtaukseen ja tavaroiden paiskomiseen. Kun Dimitrescu poistuu huoneesta, kiipeän sisään ja löydän toisen avaimen. Dimitrescu kuitenkin tulee takaisin ja hyökkää Ethanin kimppuun. Ethan kohtaa Dimitrescun sokkeloisessa tyrmässä, ja osaan lukea sen verran tilannetta, että en lähde tuhlaamaan tähän naiseen yhtään panosta – vielä. Ethan on pakenemassa Dimitrescua kääntämällä kahvasta porttia auki, kun tämä yhtäkkiä viiltää yhdellä siistillä viillolla Ethanilta käden irti. Jonkun pitäisi tehdä laskuri Ethanin käsiin kohdistuneisiin vammoihin. Dimitrescu tappaa Ethanin, ja siitä saatiin kuolema numero 2!
Toisella yrityksellä poimin Ethanin käden matkaan ja väistelen Dimitrescun iskuja. Hetken hippatuokion jälkeen Ethan pääsee pakoon Dimitrescua. Ethan laittaa chillisti kätensä takaisin paikoilleen ensiapurohdolla, ja olen hieman hämmentynyt, mutten yllättynyt. Ethan löytää pianopulmapelin jälkeen vielä yhden avaimen, ja on aika availla ovia! Dimitrescu jahtaa tästä eteenpäin Ethania kuin Mr. X tai Nemesis konsanaan, joten juokseminen ja loottailu saavat löytää tasapainonsa. Juoksen Dimitrescua pakoon suoraan Danielan syliin kirjastoon. Kirjastossa on onneksi kattoikkuna, jota raottamalla Daniela jäätyy pystyyn siskonsa tapaan. Uusi kristallitorso taskussa Ethan jatkaa pakomatkaansa. Linnasta pääsee pakoon löytämällä aulassa oleville patsaille maskit, joten jatkan niiden etsimistä. Yksi hauskimmista pulmapeleistä tähän mennessä on ateljeessa, jossa Lady Dimitrescun muotokuva siirtyy sivuun Ethanin ammuttua viittä kelloa. Kellojen löytäminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa: yksi on esimerkiksi kaukaisuudessa ulkona, yksi heiluu seinän sisässä heilurin mukana, yksi on kattokruunussa piilossa jne. Kellojenmetsästyksen jälkeen Ethan pääsee ullakolle. Näen ullakolla maassa makaamassa ghoulin, jolla on miekka, ja joistain syystä ajattelin, että Ethan pääsisi miekkailemaan Dimitrescua vastaan. Ghoul kuitenkin nousee ylös ja miekka haihtuu pian sen ruumiin mukana. Kuin hyvitykseksi peli antaa Ethanille kiväärin, ja nyt asearsenaaliini kuuluu pistooli, haulikko, puukko, kivääri ja maamiina. Astun katolle ja ymmärrän, miksi peli antoi kiväärin: ilmassa lentää lohikäärmemaisia hirviöitä, mutta valitsen säästellä näitä panoksia ja painaa niitä pataan haulikolla niiden yrittäessä hyökätä. Ethan löytää hissin kautta tiensä takaisin alakertaan, ja huoneiden tutkiminen jatkuu. Ethan kohtaa Cassandran asehuoneessa ja on aika tehdä viimeisestä Dimitrescun tyttärestä loppu. Räjäytän seinään reiän putkipommilla, ja Cassandra kohtaa kylmän loppunsa. Kristallitorsojen kokoelma ei kuitenkaan ole valmis.
Ethanilla on nyt hallussaan kaikki maskit, jotka hän tarvitsee paetakseen linnasta, mutta olisinko Resident Evil -pelaaja, jos voisin lähteä linnasta ilman, että olen tutkinut kaikki huoneet perinpohjaisesti ja löytänyt kaikki esineet? Ongelmana on, että Cassandra teki Ethaniin pahaa jälkeä, ja minulla ei ole enää parannusesineitä. Ethan kuolee varmaankin seuraavasta osumasta. Lisäksi Dimitrescu hengailee välillä tallennushuoneen viereisessä aulassa, ja minun tulee juosta häntä koko ajan pakoon huoneita kolutessani.
Nilkutan Ethania ympäri linnaa ja väistelen vaanivaa Dimitrescua. Kun kartta näyttää täysin tutkitulta, juoksen pois linnasta – tai siis niin luulin. Ethan suuntaa rukoushuoneeseen, josta hän löytää legendaarisen tikarin Dagger of Death’s Flowers. Tarinan mukaan tikarissa on useita myrkkyjä ja sillä voisi vahingoittaa jopa hirviötä. Kun Dimitrescu yllättää Ethanin, Ethan pistää tätä tikarilla kylkeen. Osuma käynnistää mutaation, sillä eihän tämä olisi boss fight ilman, että Dimitrescu olisi limainen jättimonsteri? Dimitrescu kasvattaa itselleen lohikäärmeen siivet ja kohoaa itse sen selästä lonkeromaisena hahmona. Mutatoitunut Dimitrescu paiskaa Ethanin linnan katolle taistelua varten, ja edessä on pelin ensimmäinen boss fight! Nämä ovat suosikkejani! Dimitrescun lentäessä ammun häntä tarkasti kiväärillä, ja kun hän laskeutuu Ethanin vierelle, ammun haulikolla ja pistoolilla suoraan häneen. Dimitrescu kestää monta osumaa, mutta onnistuu tekemään Ethaniin vahinkoa vain kerran ennen kuolemaansa. Dimitrescun kuihtuessa kristallitorsojen kokoelmani on valmis. Ennen linnasta poistumistaan Ethan löytää mysteerisen oranssin lasipurkin, jonka nappaan mukaani. Ensi kerralla katsotaan, kenen luokse Ethanin tie seuraavaksi vie!
Wine, words & lovers 