Tammikuu on ollut rauhallinen ja pääosin onnellinen alku vuodelle 2022. Vuosi käynnistyi mökillä ystävien kanssa pelaillen, mökkielämästä nauttien ja chillaillen. Vuoden ensimmäinen elokuva, jonka katsoin, oli Disneyn uutuuselokuva Encanto, ja olen siitä edelleen kovin innoissani. Koska minulla oli pitkä joululoma, myös loppiaisviikko vierähti rennoissa merkeissä omien harrastusten parissa. Katsoin viimein yhden suosikkisarjoistani, The Bold Typen, viimeisen tuotantokauden, pelasin Genshin Impactia, katsoimme The Greatin toisen tuotantokauden, ja vietin aikaa Youtubessa pitkään seuraamieni kanavien parissa. Aloitimme Veskun kanssa The Book of Boba Fettin, joka perustuu Veskun suosikkihahmoon Star Wars -universumissa.
Olen hämmentynyt siitä, miten rakkaat harrastukseni ovat palanneet arkeeni ja vaivattomasti osaksi rutiineja. Olen lukenut lähes päivittäin ja bujoillut aktiivisesti. Luen ehkä ensimmäistä kertaa kahta kirjaa yhtä aikaa, ja se yllättäen vaikuttaa sopivan minulle. Fantasiafiktio ja tietokirjallisuus eivät mene sekaisin keskenään ja luovat hyvää balanssia toisilleen. Olen myös alkanut taas leipoa: olen leiponut kolmesti juustosarvia, ja niistä tulee joka kerta vain parempia (juuston määrä on myös lisääntynyt leivontakerrasta toiseen, liekkö näissä korrelaatiota). Olen myös syönyt kuin vahingossa enemmän kasviksia, ja tämä new year, new me alkaa tuntua kaikessa helppoudessaan aika mukavalta tyypiltä.
Työvuosi on lähtenyt käyntiin vuoroin rauhallisissa, vuoroin intensiivisissä merkeissä. Kävin muutaman päivän lähitöissä perehdyttämässä uutta hallitustamme, ja oli ihanaa sekä tutustua uusiin työkavereihin, että päästä kouluttamaan itselle tärkeistä ja mielekkäistä aiheista. Kriisiviestintäkoulutus on vuodesta toiseen suosikkini vetää. Sittemmin olen tehnyt etätöitä ja olen saanut paljon aikaiseksi, mikä on lisännyt levollisuutta tekemiseen. Tampereen yliopiston Intra uudistui, ja koska olen työni puolesta paljon tekemisissä Intran ja siitä viestimisen kanssa, blogasin aiheesta TREYn blogiin.
Pulla voi hyvin! Vuosi on startannut hänen osaltaan kuten edellinen päättyi: hänellä on ympärillään rakkaita ihmisiä, jotka rapsuttelevat, ruokkivat ja pitävät sylissä, mutta joskus (lue: joka ilta) yllättävät (lue: epämiellyttävällä tavalla) pesemällä hampaita. Tänään Pulla kävi hammaslääkärissä hammaskiven poistossa, ja hän on ollut sen jälkeen uninen ja vain vaappunut perässämme ympäri kotia.
Olen ollut jonkin verran flunssassa, mutta yllättävää kyllä en edelleenkään koronassa. Se piti uskoa kolmannen negatiivisen kotitestin kohdalla. Onnekasta, mutta kiitos kuuluu ehdottomasti myös kolminkertaiselle rokotteelle! Kiitos siis tiede!
Alkuvuoteen on mahtunut myös surua ja menetystä, mutta elämä etenee omalla painollaan
Wine, words & lovers 