Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4 remake (2023) ja luonnollisesti myös Resident Evil 4 (2005). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore
Kirjoitin chapter 7 kohdalla linnan olevan ehkäpä Resident Evil 4:n legendaarisin alue, jonka tutkimista odotin innolla kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Taakse jäänyt water hall on näistä ensimmäinen, ja toinen tuli eteen chapter 9 kohdalla.
Chapterin alussa Luis soittaa Leonille, että hän on joutunut pulaan ja kaipaa pelastamista. Luisin sävy tuntuu flirttailevalta. Noh, ehkä Leon voi olla hänen ritarinsa myöhemmässä chapterissa.
Leonin ja Ashleyn tie vie ensimmäisenä pensaslabyrinttiin, jossa kulkee riehakkaita koiria. Kaksikko saa avattua portin käynnistämällä kolme mekanismia, joista kolmas triggeröi bileisiin vielä muutaman kultistin. Labyrintista suoriutuminen on varsin onnistunut, ja tie vie sieltä upeaan koristeelliseen aulaan.
Shoppailen merchantin luona, ja sitten on aika tutkia aulaa ja siitä aukeavia ovia ja käytäviä. Edessäni on valinta, sillä pääsen etenemään neljään suuuntaan: ruokasaliin, galleriaan, kellariin ja käytävään, joka johdattaa pyöreään tilaan. Aloitan ruokasalista, sillä sen osalta on selkeää, että se on umpikuja, joka tutkitaan ja sitten sieltä poistutaan.
Ruokasali on lämmin ja tunnelmallinen, eikä siellä ole vihollisia. Peräseinällä on kaksi taulua, jotka esittävät miestä ja naista istumassa pöydän ääressä. Leonin ja Ashleyn tulee istua samalla tavalla katettujen paikkojen kohdalle avatakseen mekanismin. Pulmapeli on suhteellisen helppo, ja sen ratkaiseminen antaa käärmepatsaan pään, jonka voisin laittaa aulassa olevaan patsaaseen paikalleen. Patsaassa on paikat vielä muutamalle päälle, jotka löytyisivät muista tiloista.
Koska kellaria kohti meneminen ei houkuta, menen seuraavaksi tutkimaan käytävää, jonka päämäärä ei ole selvä. Nope. Pelkään aidosti vain yhtä osiota tässä pelissä, ja Ashleyn sanoessa: ”Hey Leon, there’s some armor”, tiedän sen olevan edessä. Haarniskapelkoinen ei nimittäin varsinaisesti nauti siitä, kun haarniskat heräävät eloon ja hyökkäävät porukalla päälle suljetussa tilassa. (Haarniskapelon taustat tässä blogitekstissä)
Resident Evil 4 remake on haarniskahuoneessa alkuperäistä armollisempi, sillä haarniskat hyökkäävät kimppuun muutamien vihollisten aalloissa. Ashley nakkaa ylhäältä sinistä tulta haarniskojen kimppuun, ja minä yritän tärisevin käsin tähdätä niiden kaulassa oleviin mutaatioihin. Luoteja kimpoilee haarniskoissa – yritäpä itse pysyä rauhallisena näin peloissaan. Selviän kuin selviänkin haarniskahuoneesta, mutten vielä kaikista pelin elävistä haarniskoista.
Chapterin vaikein osuus on galleria, jossa Leonin ja Ashleyn kimppuun hyökkää lauma kultisteja. Punaiseen kaapuun pukeutunut kultistijohtaja kutsuu las plagasia esiin kultistien kehoista, ja yksi mutaatioista on niin vaarallinen, että se tappaa Leonin yhdellä iskulla. Näyttö värisee kultinjohtaen tehdessä taikojaan, ja seurauksena on jomottava päänsärky. Kuolen oneshot-viholliseen viitisen kertaa, mutta sisuunnun jokaisesta kuolemasta. Viimeisellä kerralla jäljellä on enää mutatoitunut punainen kultisti, mutta panoksia ei ole yhdessäkään aseessa, ja puukkokin on rikki. Raivolla vain eteenpäin. Leon ja Ashley pääsevät kuin pääsevätkin huoneesta pois.
Kun laitan puuttuvat eläinten päät paikoilleen patsaaseen, alkaa cutscene. Leon jää kalterien taakse jumiin, ja Ashley joutuu erilleen Leonista. Nyt on aika pelata Ashleylla, ja hänen pitää löytää keino vapauttaa Leon. Ashleylla ei luonnollisesti ole aseita, joten hänen kanssaan täytyy hiippailla ja varoa vihollisia – jotka tietenkin ovat haarniskoja! Ensimmäisenä Ashleyn tie vie sokkeloiseen kirjastoon, jota Ashley tutkii sinistä valoa hohtavan lyhdyn valossa. Arastan jokaista matkalla vastaan tulevaa haarniskaa, mutta ne eivät liiku – vielä.
Löydän kirjaston parvelta avaimet, ja sitten alhaalta kuuluu raahaavaa ääntä. En voi sanoin kuvailla sitä kauhun tunentta, joka minut valtasi, kun tajusin äänen lähtevän liikkuvasta haarniskasta. Pakenen hissiin, joka jää jumiin – ah, kaksi pelkoani samassa, haarniskat ja ahtaat paikat! Ashley löytää muistiinpanon, jossa lukee uhkaavaasti ”I must venture to where that cursed armor awaits – the underground mausoleum.”. Noh, sinne siis! Ratkaisen muutaman kellopulmapelin ja suuntaan kohti ovea, joka veisi mausoleumiin. Matkalla haarniska tulee Ashleyta vastaan rapuissa ja vetää hänet ykkösellä matalaksi – Ashley ei voi ottaa yhtään iskua. Toisella yrityksellä johdatan haarniskan pois rapuista ja juoksen sitten sen ohi.
Päästessään mausoleumiin Ashley virkkoo ”I am done with armor” – samoin! Edessä kuitenkin on rivi haarniskoja, ja epätoivo niin minussa kuin Ashleyssa on käsin kosketeltavissa. Haarniskoja hallitaan katsomalla niitä kohti ja valaisemalla sinistä tulta heitä kohti – weeping angels vibe. Aktivoin mekanismit, joilla saisin mausoleumin perältä oveen tarvitsemani arvomerkkilaatan, mutta yksi haarniskoista pääsee yllättämään ja pistää Ashleyn matalaksi. Uusi yritys. Kun Ashley saa tarvitsemansa laatan, sammuu hänen sinisen valon lyhtynsä. Apua. On aika juosta niin kovaa, kuin jaloista lähtee. Väistelen haarniskoja pimeässä ja juoksen Ashleyn hengen edestä. Valitsemani reitti ei päästäkään eteenpäin, joten joudun kiertämään pidemmän reitin kirjaston kautta vihollisia väistellen. Vauhti on kova, ja se onneksi riittää.
Ashley vapauttaa Leonin, mutta sitten torahampainen huppupäinen hahmo saapuu paikalle kaappaamaan Ashleyn. Leon jää jälleen yksin Ashleyn joutuessa huutaen vihollisten käsiin. Chapter end.
Wine, words & lovers 