Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4 remake (2023) ja luonnollisesti myös Resident Evil 4 (2005). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore
Alkuperäistä peliä muistellessani ja tämän tarinaa seuraillessani laskeskelin, että tässä chapterissa mähistään, ja niinhän siinä kävi! Ramón Salazar boss fightista lisää tekstin loppupuolella! Ennen sitä oli kuitenkin hetken aika hassutella ja ottaa rennommin: pohdin, onko vaivan arvoista käydä juoksemassa uudelleen valtaistuinsaliin tutkimaan kyseinen huone ja poimimaan aarteet. Sanoinko aarteet? No tottakai se on vaivan arvoista! Rynnin wolverine-huoneen läpi, jossa hengaili vielä muutama vihollinen, mutta nyt ei tultu tappelemaan. Tutkin valtaistuinhuoneen, ja tottakai pysähdyn hetkeksi ikoniseen cutsceneen, jossa Leon istahtaa Ramónin valtaistuimelle. Sain tehtävän turmella Ramónin muotokuva, ja sitä kohti pitää kuulemma heittää jotain – ai siksi täällä oli näitä kanoja! Refleksinomaisesti syön vahingossa yhden munan, joten joudun odottamaan, kunnes kana munii toisen. Yeettaan munan muotokuvaa päin, ja sitten on aika palata etenemään tarinassa!
Ada soitteli, että Ashley on viety kellotorniin. Mennään siis kellotorniin! Ramón käy vinoilemassa Leonille, ja lähtee sitten jättäen kätyrinsä Leonin kimppuun. Alkuperäisessä pelissä luonnehdin seuraavaa osiota näin: ”Salazar pakenee ja jättää minut absoluuttisen epätoivon kohtaan tätä peliä. Panoksia ei ole, eri asein aseistettuja pahiksia on kaikkialla, ja minun pitäisi selvitä noususta hissillä, jonka kyytiin lappaa lisää pahiksia. Tässä kohtaa olin vähällä luovuttaa, mutta kuten aina, Leon selviää tilanteesta voittajana kuten minäkin. Vaikka edessä on vieläkin pahempia kauhuja, pidän tätä kohtaa omana lowest pointinani.” (alkuperäisen pelin blogiteksti tästä kohdasta). Voin ilokseni sanoa, että tässä uudessa versiossa tämä kohta ei ollut lowest pointini!
Vihollisia rynnii Leonia kohti kovalla tahdilla, mutta heitä on helppo napsia pois tieltä. Ympäristön tuomat mahdollisuudet auttavat myös: Ramónia esittävä kivipatsas syöksee tulta, joka polttelee kultisteja kivasti, ja portaita vierii alas piikikkäitä murskauskuulia, jotka tappavat huomattavasti enemmän kultisteja kuin Leoneja. Tämä osio menee ihan mukavasti, mutta kun hissi aloittaa nousunsa, takaraivossa jyskyttävät alkuperäisen pelin tuskastuneet muistot. Kädet tärisevät, ja koko hissimatka mennään raivolla ylös. Hissiin siis lappaa koko ajan kultisteja, jotka pitää karistaa pois kyydistä, jotta hissi voisi jatkaa nousuaan ja Leon ei kuolisi. Huomaan, että lootia jää matkasta, mutta kun hissi kilahtaa ylhäällä paikalleen, ei tulisi mieleenkään yrittää tätä uudelleen vain muutaman tavaran takia.
Leonin tie vie kellotornin ulkopuolelle, ja hän näkee, kuinka Ashleyta viedään pois. Ennen kuin pääsen kohtaamaan Ramónin, minun tulee voittaa yllättävä vihollinen: puulankuista tehty väylä. Leon tipahtaa heikkojen lankkujen läpi kuolemaansa, ja olen hämmentynyt. Luulin, että astuin samaan kohaan kahdesti, ja siksi lankut pettivät alta, joten kokeilen toisen kerran, ja kuolen uudestaan. Kolmaskin kerta johtaa samaan lopputulokseen, ja Leon putoaa kuolemaansa. Vesku hoksauttaa, että siitä pitää varmaankin kävellä, eikä juosta. Kävely tuottaa tulosta, ja pääsen lankkujen yli merchantin huomaan! Sitten on aika astua suurista pariovista Ashleyn perään. I know a boss fight area, when I see one.
Ramón luovuttaa Ashleyn Krauserille, joka kantaa presidentin tyttären pois. Leon ampuu ilkkuvaa Ramónia, joka mutatoituu ja hyökkää Leonin kimppuun. On aika boss fightin! Lempiasioitani Resident Evil -peleissä ovat nämä hetket, kun pääsee ottamaan mittaa itsestään yhden tykymmän vihollisen kanssa. Ramón boss fight ei ole teknisesti ottaen vaikea, siinä käytettävä strategia on itse asiassa aika yksinkertainen, mutta haastava se on silti. Ramón roikkuu katossa lonkeromaisilla ulokkeillaan ja syöksee Leonin niskaan mustaa happoa. Vihollisen heikko kohta on Ramónin ihmismäinen torso hirviön suun keskellä. Heikko kohta on haavoittuvaisimpana juuri happohyökkäyksen jälkeen. Ongelma on, että Ramón kykenee syömään Leonin suihinsa yhdellä iskulla, jos Leon on liian lähellä liian pitkään, ja tätä mässytystä saadaan nähdä muutama kerta liikaa. Kuolen kuusitoista kertaa, joista kahdeksan oli sellaisia, että pärjäsin jo todella hyvin, ja sain Ramóniin todella hyviä iskuja todella monta kertaa. Välillä parannusesineet eivät riittäneet, välillä yllätysmaiskuttaja kävi päälle. Kerran peli jopa tarjoili minulle magnumin panoksia epätoivon hetkellä, mutta se ei itse asiassa ollut se yritys, joka johti voittoon.
Yrityksellä numero 17 hakkaan Ramónia jälleen raivokkaasti, ja Leonin terveys huutaa punaista. En ole varma, kenen kuolinanimaatiota katselen, kunnes näen Ramónin mutatoituneen ruumiin maassa Leonin edessä. En uskalla liikkua siinä pelossa, että Ramónin happoja olisi vielä ympärilläni. Näen vihreän ruohon, jonka käyn hakemassa, ja sitten uskallan jo huokaista helpotuksesta. Olo ei ole kovin luottavainen, koska panoksia on hyvä määrä ainoastaan kiväärissä ja muutama hassu pistoolissa; haulikko ja konepistooli huutavat tyhjyyttään. Leon poistuu salista ulkoilmaan, ja edessä on kallioinen näkymä merelle. Leon näkee, että Krauser vie veneellä Ashleyn pois. Löydän muutamia panoksia, ja sitten hissi vie Leonin kohti telakkaa ja siellä odottavaa venettä.
Peli ajatteli, että tässä kohtaa voisi vielä vetää Saanaa henkisesti turpaan. Muistatko sen, että pelkään haarniskoja? Niin näemmä tämä pelikin! Tutkin ihan rauhassa telakan varastoja, ja yhtäkkiä elävä haarniska astelee esiin nurkan takaa – aivan puskista! Panoksia ja kranaatteja ei ole tällaiseen pelleilyyn, joten ohjaan kauhusta kankeana Leonin pois täältä suoraan veneeseen. Vene tarvitsee käynnistyäkseen avaimen, ja sitä pitelee paikalle saapuva Ada. Chapter end. Takana 22,5 tuntia peliä!
Wine, words & lovers 