Vuosi 2017 on ollut lyhykäisyydessään yhtä vuoristorataa. Alku oli rankka, sitten helpotti, sitten taas paheni. Huonommista kausista kirjoitan myöhemmin, mutta nyt haluan keskittyä siihen hyvään, sillä liian usein elämässä keskitytään siihen, mitä puuttuu, mitä ei ole vielä saavuttanut, mikä huonoa. Haluan nyt pysähtyä pohtimaan, mikä omassa elämässäni on hyvää juuri nyt.
Parasta elämässäni ovat siinä olevat ihmiset. Olen niin onnekas, koska minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka rakastavat, välittävät, huolehtivat ja kuuntelevat. Asun ihmisten kanssa, joille olen velkaa elämäni. Kun puhun kämppiksistäni, sisällytän mukaan meidän rakkaan kiintiöinsinöörimme, jonka hammasharja on rivissä omiemme kanssa, vaikka hän ei meillä asukaan. En voisi toivoa parempia ystäviä kuin kämppikseni. Olemme viettäneet yhdessä paljon hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä, mutta he ovat seisseet vierelläni myös silloin, kun en ole ollut helppo ihminen rakastaa, ja koen, että jokainen tarvitsee ympärilleen tällaisia ihmisiä. Vuosi 2016 toi elämääni hienoja ystäviä, joiden toivon pysyvän siinä pitkään. Minulla on paljon läheisiä ystäviä, joita en elämäntilanteiden tai etäisyyden vuoksi näe usein, mutta tiedän heidän olevan aina siinä – ja luottamus tähän auttaa jaksamaan.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnellisessa parisuhteessa. Uskallan jopa sanoa olevani rakastunut. Olen aina pitänyt romantiikkaa suuressa arvossa (ehkä liiankin), enkä ole ennen kokenut tällaista onnellisuutta. Lähipiirissä meitä pidetään korneina ja ”ällösöpöinä”, mutta kun kerrankin minua onnistaa rakkaudessa, en halua peitellä onnea.
Jos olet lukenut edellisen postaukseni, tiedät jo kuinka paljon rakastan työpaikkaani. Teen oman alan töitä Koju Film Companylla ja lisäksi olen markkinointi- ja viestintäharjoittelussa naisenergiaa puhkuvalla Y-kampuksella, joka palkittiin juuri AMK-päivillä parhaasta yrittäjyystoiminnosta. Aina kun astun Y-kampukselle, inspiroidun ja täytyn positiivisella energialla. Saan paljon voimaa muista menestyvistä naisista, jotka tukevat ja kannustavat toisiaan. Töissä ja harjoittelussa on hyvä olla.
Toimin Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan Tamkon hallituksen varapuheenjohtajana. Suunnitelmiini alunperin kuului hakea ainostaan edustajistoon (tyylikkäällä vaalilauseellani ”Ananas kuuluu pizzaan ja minä edariin”), mutta Tamkon entinen ja nykyinen puheenjohtaja molemmat kannustivat minua mukaan toimintaan. Kunnioitan ja arvostan suuresti molempia, joten heidän sanoistaan rohkaistuneena hain hallitukseen ja minut valittiin varapuheenjohtajaksi. Tamkoon lähteminen on elämäni parhaita päätöksiä, sillä olen saanut sen kautta upeita mahdollisuuksia, laajoja verkostoja ja ihania ihmisiä elämääni. Tapasin poikaystäväni Tamkossa, joten on opiskelijakuntatoiminta siinäkin mielessä antanut minulle paljon.
Tällä hetkellä olen sopivasti onnellinen ja näyttää siltä, että tämä tulee kestämään.
– Until next time, onnellinen bloggaaja.
”Souls tend to go back to who feels like home.” – N. R. Hart
Wine, words & lovers 