Aika ottaa yhteyttä!

Montako kertaa olet sanonut ystävällesi: ”Meidän pitäisi nähdä useammin!”? Kuinka usein tapaaminen useammin on sitten toteutunut? Niinpä. Miksi yhteydenpito niihin ihmisiin, jotka eivät asu tai työskentele kanssamme, on niin vaikeaa? Miksi yhden viestin lähettäminen, puhelun soittaminen tai kahvihetken järjestäminen ei vain onnistu? Tätä olen viime aikoina pohtinut paljon huomatessani, kuinka moni minulle läheinen ihminen voi asua vaikka samassa kaupungissa, mutta silti emme ole kuulleet toisistamme viikkoihin. Kauempana asuvien ystävien kanssa kyseessä voi olla vielä pidempi aika. En ole jutellut Barcelonassa asuvien ystävieni kanssa kuukausiin, mutta terrori-isku sai minut havahtumaan ja ottamaan yhteyttä. Miksi vasta kun jotain tapahtuu, muistamme pitää yhteyttä toisiimme, oli se sitten onnitellessa tai osaa ottaessa?

Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Elämässäni on paljon hienoja ihmisiä ja rakkaita ystäviä, joiden haluan olevan mukana matkallani, mutta joista en ole kuullut pitkään aikaan. Vaikka luokkatovereitani valmistuu ja muuttaa Helsinkiin, haluan silti pitää heidät elämässäni. Olisi mukavaa kuulla opiskelukavereistani lukiosta ja aiemmista opinahjoista. Muutama vuosi sitten näin isovanhempiani monta kertaa kuussa, nyt paljon harvemmin. Haluan muuttaa tämän.

Aloitan nyt aktiivisen ja määrätietoisen yhteydenpidon, joten voitte odottaa viestejä! Ensimmäisenä askeleenani otin jo yhteyttä lukiotovereihini, sillä olisi mahtavaa nähdä luokkakokous-hengessä. Toivottavasti saamme sen onnistumaan. Seuraavaksi aion sopia tapaamisia kaikissa niissä naisporukoissa, joihin voin ilokseni sanoa kuuluvani. Eläköön whatsapp-ryhmät! Aion käydä useammin Uuraisilla ja Tikkakoskella isovanhempien luona; seuraava tapaamiskerta ei saa olla vasta joulu. Tapaan ihmisiä enemmän, ihan vaikka vain kahvin merkeissä. En enää epäröi laittaa viestiä pienistäkin asioista. Vaikka yhteydenpitopäätökseni onkin tietoista ja kohdistuu useampaan ihmiseen, se tulee suoraan sydämestäni.

Inhoan trendiä ”irtaudu puhelimestasi, juttele toisille”. Puhelin on tällä hetkellä minulle tärkein väline yhteydenpitoon. Messengerillä, Whatsappilla, Telegramilla tai perinteisellä tekstiviestillä tavoitan kaikki ihmiset, joihin haluan olla yhteyksissä. Minulla ei ole resursseja matkustaa tapaamaan kaikkia ihmisiä, joista välitän. (Toki jos joku haluaa sponsoroida minulle Barcelonan matkan, tilinumeroni saa tiedustelemalla). Lasken puhelimen alas, kun vietän aikaa kasvotusten ihmisten kanssa, mutta muuten pidän sen tiukasti mukanani.

Oletko tuttuni, kaverini tai ystäväni, ja et ole kuullut minusta pitkään aikaan? Ole yhteyksissä tai odota viestiä, sillä sellaisen lähettämiseen tähtään tällä viikolla! Jäitkö itse ajattelemaan jotakuta lukiessasi tätä? Vie muutaman minuutin lähettää viesti valitsemasi median kautta. Jo pelkkä kuulumisten kysely on vahva alku! Ollaan yhteyksissä niihin ihmisiin, joista välitämme. Vaikka suurin osa ystävyyksistä ei katoa mihinkään, vaikka välillä olisi etäisyyttä ja aikaa, joskus unohdamme toisemme. Muistan pitkäaikaisen parhaan ystäväni syntymäpäivän, vaikka emme ole enää kavereita edes Facebookissa. Jätämme toisiimme jäljen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s