Suklaata rakastavat serkukset

Minulla ja serkullani on ollut jo kymmenen vuotta perinne: joka kesä/alkusyksy leivomme yhdessä reilusti erilaisia suklaaleivoksia ja pidämme elokuva- tai sarjamaratoneja. Kymmenennen juhlavuoden kunniaksi leivomme yhden leivoksen jokaiselta vuodelta ensi viikon Suklaailta 10 -illassa! Nyt ajattelinkin muistella, mitä kymmenen vuoden aikana on tultu tehtyä.

Suklaailta 1 (2008) aikaan emme tienneet luovamme perinnettä. Ilta oli nimetty Suklaa-Depp-ilta lempinäyttelijämme Johnny Deppin ja ihanien suklaaherkkujen mukaan. Leivoimme aivan liian monta kakkua ja katsoimme Deppin elokuvia. Katselen lämmöllä ensimmäisen kerran suunnitelmiamme, kun olemme yhdessä tarkkaan aikatauluttaneet, milloin mikäkin ruoka tulisi olemaan uunissa tai jääkaapissa hyytymässä.

Ensimmäisestä kerrasta mieleen jäi onnistumisia, kuten monta kertaa sittemmin paluun tehnyt Dobos-torttu sekä kookos-banaani-suklaakakku, mutta myös karvaita epäonnistumisia kuten Missisipiläinen mudpie ja kolmikerroksinen suklamousse (jälkimmäinen ei kuvissa, koska siitä ei tullut kolmikerroksinen).

Suklaailta 2 (2009) oli vähintään yhtä kunnianhimoinen ja yliarvioi yhtä paljon (ellei enemmän) kykymme syödä makeaa. Löysin Powerpointin, johon olemme tehneet jälleen tarkat suunnitelmat leivontaa varten. Ostoslistalta löytyi muun muassa 16 levyä suklaata ja 2 litraa kermaa. Leivoimme muunmuassa suklaakääretortun, valkosuklaakakun, suklaaleipiä ja riisimuroherkkuja. Ilta oli vielä brändätty Suklaa-Depp-ilta ja katsoimme Pirates of the Caribbeaneja.

Suklaailta 3 (2010) oli ensimmäinen, jota kutsuimme jo Suklaaillaksi. Legenda oli syntynyt. Jo kolmatta vuotta putkeen Dobos-torttu teki paluun ja sen lisäksi leivoimme muun muassa suklaatryffelikakun, suklaataalereita, colletteja ja mokkakreemiä. Suklaan määrä oli laskenut 10 levyyn.

Suklaailta 4 (2011) oli jo paljon hillitympi. Olimme viimein ymmärtäneet, että kaksi ihmistä ei jaksa syödä yli kymmentä erilaista suklaaherkkua samana iltana. Niinpä päädyimme tekemään suklaamoussea, keksejä ja pursotettuja kerroskeksejä.

Suklaailta 5 (2012) pitäydyimme opissamme, että ei se määrä vaan se laatu. Leivoimme suklaakohokkaita, jättikeksejä ja mutakakun ja nautimme Matt Bomerin kauniista kasvoita White Collar -maratonissa.

Suklaailta 6 (2013) on henkilökohtainen suosikkini. Vuosi 2013 oli muutenkin hyvä vuosi minulle. Kuudentena suklaailtana panostimme ruokaan ylipäätään ja leivoimme vain vähän suklaata, sillä maratonimme aiheena oli jo fysiikan päälle käyvä 22-tuntinen Harry Potter -maraton! Heräsimme aamukuudelta ja aloitimme urakan, joka aaltoili suklaan ja kahvin sekä suolaisen ja kahvin välillä.

Suklaailta 7 (2014) oli niin kutsuttu välivuosi, koska serkkuni lähti vaihtoon ja meillä oli liian kiireistä järjestää yhteistä iltamaa. Leivoin kuitenkin molempien rakastaman Dobos-tortun hänen läksiäisiinsä!

Suklaailta 8 (2015) oli toinen maraton-vuosi, mutta tällä kertaa epäonnistunut sellainen. Yritimme katsoa Lord of the Rings ja The Hobbit -elokuvat putkeen, mutta sokerihumala ja väsymys voittivat meidät. No, se oli odotettavissa, koska leivoimme överin vadelmasuklaakakun ja marenkipiiraan.

Viime vuonna Suklaailta 9 oli revanssin aika! Tällä kertaa selitimme LotR+Hobbit-maratonin! Nautimme samalla viiniä, vadelmasuklaamarenkia ja suklaapirtelöitä.

Ensi viikolla koittaa Suklaailta 10! Odotan innolla, mitä saamme aikaan! Lupaan myös ottaa parempia kuvia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s