Äkkilähtö kesäkuntoon -kurssin fiiliksiä

Kuten kirjoitin kuulumispostauksessani, osallistuin Äkkilähtö kesäkuntoon -nimiselle liikuntakurssille, jota vetivät kaksi Proakatemian Motive-hyvinvointitiimin fysioterapeuttiopiskelijaa. Kurssi oli kuusiviikkoinen pienryhmävalmennus, jossa kokoonnuimme kaksi kertaa viikossa tunniksi kerrallaan kahvakuulien, jumppa- ja painopallojen sekä lihasvoimaharjoittelun pariin.

Kurssi on muuttanut suhtautumiseni liikuntaan. Harrastin yläaste- ja lukioaikoina karatea vihreään vyöhön asti, mutta sen harrastuksen lopetettuani en ole harrastanut säännöllisä liikuntaa. Toki olen yrittänyt käydä salilla, lenkkeillä silloin tällöin ja liikkua arjessa mahdollisimman paljon, mutta Äkkilähtö kesäkuntoon -kurssi oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun oikeasti odotin treeneihin pääsemistä. Salilla käynti on ollut minulle vaikeaa siksi, että pelkään käyttäväni laitteita väärin ja a) satuttavani itseni tai b) tulevani naurunalaiseksi. Kyllä sen voi myöntää. Tällä kurssilla minun ei tarvinnut pelätä kumpaakaan, sillä osaavat valmentajamme tulivat korjaamaan heti, jos satuin tekemään jonkin liikkeen väärin. Pienryhmävalmennus (12 osallistujaa, 2 valmentajaa) mahdollisti sen, että koin saavani henkilökohtaista valmennusta ja ohjeistusta jokaisissa treeneissä.

Treenit olivat kiertoharjoittelua, jossa valmentajat olivat suunnitelleet 6-8 pistettä, joista jokaisella oli erilainen harjoitus. Jokaisella pisteellä tehtiin liikettä 40-45 sekuntia, jonka jälkeen levättiin saman verran, ja siirryttiin sitten seuraavalle pisteelle. Kierros käytiin aina kolme kertaa treenien aikana ja oli hienoa huomata, kuinka jo samojen treenien aikana huomasi olevansa parempi ja vahvempi. Treenit eivät olleet koskaan samanlaisia: jos jotakin liikettä tehtiin myöhemmin kurssilla, sen vaikeusaste kasvoi aina samaan tahtiin sen kanssa, kun meistä tuli parempia. Koen olevani huomattavasti paremmassa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti tämän kurssin jälkeen. Kurssilla tein tuttavuutta kahvakuulan kanssa, opin paljon uusia lihasvoimaharjoitteita, totesin etten pysty (vielä) vetämään leukoja ja kohtasin vanhan nemesikseni – hyppynarun. Jumppapallo osoittautui uudeksi ystäväkseni.

Treenien lisäksi saimme kurssilla teoriaa, joka koostui viikkoteemoista, kuten ravinto, lepo ja rentoutuminen, joihin saimme suosituksia ja ohjeita. Saimme myös kirjallisena jokaisen viikon treenit, jotta voisimme tehdä niitä myös itsenäisesti. Meillä oli joka perjantai myös ainutlaatuinen haaste, jonka kaikki suorittivat, ja voittaja kirjattiin ylös. Eniten haasteita voittanut sai viimeisellä viikolla pokaalin. Jos Mobyn Flower ei ollut tuttu ennen tätä, nyt sitä ei saa päästä.

Olen onnellinen, että valmentajat päättivät luoda meille jatkokurssin, jolla pääsemme samalla hienolla porukalla kehittämään kuntoamme lisää! Voin aidosti sanoa, että tämä liikkuminen tuo minulle iloa ja intoa! Jos innostuit tekstini perusteella kurssista, olet onnekas, sillä samat valmentajat järjestävät kurssin uudelleen, ja ilmoittautuminen on vielä auki! Itse hypähtelen jatkokurssille!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s