Rakkauskirje Härlemille

Viime Rakkauskirje-postauksesta onkin jo aikaa! Kuten kirjoitin Syyskuulumisia-postaukseeni, naapurustoomme avattiin elokuun lopulla Ravintola Härlem, johon meillä on huimat 210 metriä matkaa kotoa. Eilen olimme niin onnekkaita, että voitimme Facebook-arvonnassa pää- ja jälkiruoat Härlemiin, joten nyt menua enemmän maistelleena on lisää aihetta hehkutukseen!

Härlemissä käymisestä on tullut meille ruutini ja olemme käyneet siellä (tai hakeneet kotiin sieltä ruokaa) noin kerran viikossa sen avaamisen jälkeen. Eilistä lukuun ottamatta olemme aina tehneet saman tilaukseen: siipiä ja ristikkoperunat talon majoneesin kanssa (Siis tämä talon majoneesi on niin hyvää, että sitä voisi syödä lusikalla!). Härlemissä on ylivoimaisesti Tampereen parhaat siivet (Sticky on hyvä kakkonen ja saa edelleen rakkautta minulta parmesaani-valkosipuliranskalaisistaan). Maistelimme viime viikolla ensimmäistä kertaa Härlemin drinkkejä (kuvassa Long island ja Moskovan muuli), ja molemmat olivat vallan mainioita! Viikonloppuna olisi tarkoitus maistella lisää listan tarjontaa, sillä luonnollisesti valitsimme halloween-bileidemme jatkopaikaksi Härlemin.

Eilen maistelussa olivat Härlemin Auralaine (hampurilainen aurajuustolla, bataattiranskalaiset) sekä Varikon pihvi (naudan ulkofilee-pihvi kauden kasviksilla, perunoilla ja timjamikastikkeella). En ole syönyt viime aikoina paljoa punaista lihaa, mutta tunnistan hyvän medium-pihvin, kun laitan sellaisen suuhuni. Jälkiruokana testasimme listan molempia jälkiruokia, rikkaita ritareita ja uunijäätelöä marengilla. Niiiiin hyvää! Seuraavana olisi tarkoitus pureutua Härlemin kala- ja vegaaniruokavalikoimaan, mitä en malta odottaa – mutta ensin täytyy syödä taas vähän siipiä.

Härlem on aivan uskomattoman kotoisa lähiöbaari, johon tulee istuskelemaan kuin omaan olohuoneeseensa. Sisustus miellyttää silmää ja ruokailu tässä ympäristössä on mukavaa. Eilen talo oli täynnä väkeä syömässä, juomassa ja seuraamassa jääkiekkoa, ja itse odotan, josko Härlem saisi tarjontaansa myös F1-kilpailut.

Pullan tultua perheeseemme myötä ulkona käymisemme on luonnollisesti vähentynyt, joten on ihanaa, että omassa naapurustossa on paikka, johon voi poiketa silloin tällöin syömään ja juomaan, ja palata sitten kotiin muutamassa minuutissa. Kiitos olemassaolostasi, Härlem!