Luova Lokakuu – Koti

Toiseksi viimeinen Luovan Lokakuun sana on koti! Koti merkitsee minulle paikkaa, jossa voin olla oma itseni ja jossa minua ympäröivät läheiset ja rakkaat ihmiset. Kotona ei tarvitse olla missään roolissa, vaan voi vain olla. Tällä hetkellä minulla on koti Kyynämöisillä, Nokialla ja Tampereella, ja näiden lisäksi olen ollut kotona Cabrera de Marissa. Kerron teille hieman kodeistani vuosien varrella!

Kyynämöinen

Lapsuudenkotini on Kyynämöisillä, ja sinne on aina ihanaa palata. Sieluni lepää ainoastaan täällä, metsän ja peltojen ympäröimänä viinimarjapensaassa. Täällä minun on uskomattoman hyvä ja levollinen olla. Lapsuudenkotini on ainoa koti, joka on säilynyt elämässäni myös sen jälkeen, kun olen muuttanut sieltä pois, sillä isovanhempani asuvat nyt siellä.

Cabrera de Mar

Ala-asteen viimeiset neljä vuotta asustelin Cabrera de Marissa Barcelonan lähettyvillä. Viihdyin siinä kodissa valtavan hyvin. Se oli erilainen, kuin mihin olin tottunut, ja siellä asuminen oli jännittävä seikkailu. Asuimme välimerellisessä kaksikerroksisessa rivitalossa, jossa oli etu- ja takapiha. Taloyhtiöllämme oli oma uima-allas, jossa tuli vietettyä paljon aikaa helteillä. Kaipaan Cabrera de Maria kovin.

Nokia

Olen asunut elämässäni kahdeksassa asunnossa, joista puolet on ollut Nokialla. Ensiksi perheeni asui rivitalossa Koskenmäessä, sitten kerrostalossa Ruskeepäässä, sitten omakotitalossa Sotkassa ja viimeisimpänä Välimaalla. Olen asunut Nokialla läpi yläasteeni, lukioni ja suurimman osan ammattikorkeakouluajoistani. En ole koskaan kokenut itseäni nokialaiseksi, mutta viihdyin kyllä Nokialla.

Tampere

Muutin pois kotoa suoraan kommuuniin Haapalinnaan ystävieni kanssa. Elin siellä elämäni parasta, mutta myös vaikeinta aikaa, ja kasvoin ihan valtavasti. Niiden seinien sisällä luotiin paljon hyviä muistoja ja opittiin paljon. Seuraavaksi tie vei Veskun kanssa Härmälänrantaan, ja täällä olen edelleen – kirjoittamassa tätä tekstiä. Meillä on ihana koti Veskun ja Pullan kanssa, ja tässä minun on hyvä olla.