Vuosi kotona

Alkaa olla vuosi siitä, kun koronaviruspandemia pysäytti koko maailman ja laittoi meistä jokaisen muuttamaan arkeaan radikaalisti. Itse kannoin näytön, telakan ja näppäimistön työkoneen kanssa kotiin perjantaina 13.3. vuosi sitten ja sen jälkeen toimistolla vietetyn ajan voi laskea kahden käden sormilla. Olen etuoikeutetussa asemassa siinä, että työni jatkuu koronasta huolimatta ja voin tehdä sitä turvallisesti etätyönä kotoa käsin. Tämä teksti on luonnollisesti omasta näkökulmastani kirjoitettu.

Kirjoitin blogiin viime vuoden toukokuussa koronakevään kuulumisia, ja vuotta myöhemmin huomaan olevani edelleen saman teeman äärellä. Jaan edelleen viime vuoden kokemuksiani rutiinien muodostumisen merkityksestä. Etätyö on mahdollistanut minulle jo valmiiksi joustavan työn entistä paremman joustavuuden, ja olen saanut muun muassa tuotua liikuntaa osaksi työpäivääni kävelypalaverien ja Pullan ulkoilutustaukojen muodossa. Nukun enemmän ja paremmin, koska työmatkoja ja muita siirtymiä ei ole. Olen edelleen aivan fiiliksissä siitä, että olen oppinut syömään aamupalaa säännöllisesti. Olen panostanut viime aikoina erityisesti kotitoimiston ergonomiaan, ja viime viikolla työpisteelleni saapuivat Ikean Elloven-näytönkoroke ja kuuloketeline. Ergonomia nousi (pun intended) uudelle tasolle! Seuraavaksi olisi hakusessa mukava ja ergonominen toimisto- ja pelituoli, saa suositella!

Kuvassa vasemmalla nykyinen työpisteeni kotosalla. Kirjoitin vuosi sitten ylioppilaskunnan uuden toimiston sisustusprojektista ja siitä, kuinka ”jäin vain haaveilemään brändivärisistä värinpilkahduksista, joita työkaverin kanssa innolla suunnittelimme.” koronan siirtäessä meidät etätöihin heti muuton jälkeen. Tuo brändikäs Ikean reissu onneksi koitti ennen joululomia, ja Hervannassa odottaa ihana toimisto aikaa, jolloin pääsemme taas parantamaan opiskelijoiden arkea yhdestä paikasta käsin.

Vaikka etätyöhön siirtyminen on omalta osaltani tehnyt hyvää, on korona tietenkin myös ottanut. Hääjuhlan siirtäminen oli raskas, mutta toisaalta huojentava päätös. Korona on vaikuttanut rahatilanteeseemme, ja häätilillä on lojunut jo pidemmän aikaa yksinumeroinen luku nelinumeroisen sijaan. Häätililtä olemme saaneet lainaan rahaa yllättäviin ja koronasta johtuviin menoihin, ja onneksi olemme velkaa vain itsellemme.

Minulla on ikävä ystäviäni. Yksi parhaista ystävistäni sai vauvan vuosi sitten koronan iskiessä, enkä ole päässyt tutustumaan tähän ihanaiseen kuin kerran pikaisesti asioita hoitaessa. Minulla on ikävä juhlien emännöintiä; sitä kun ystäviä ympäri Suomen kokoontuu meille syömään leipomiani herkkuja, maistelemaan onnistuiko booli ja viettämään hauskaa iltaa yhdessä. Häiden lisäksi välistä ovat jääneet tuparit, Veskun kolmekymppiset, synttäreitä, pikkujouluja ja Halloween-juhlia. En ole vielä päässyt korkkaamaan Jill Valentine -Halloween-asuani. Ehkä jonain päivänä!

Kaipaan kovasti Ouluun. Kävimme Veskun kanssa viimeksi hänen perheensä luona itsenäisyyspäivän 2019 tienoilla. Kaipaan Veskun perhettä ja itselleni vieläkin uuteen ihanaan kaupunkiin tutustumista. Kaipaan mummolassa vierailua ilman pelkoa ja jossittelua. Paras ystäväni, serkkuni, asuu Helsingissä ja Uudenmaan tilanteen vuoksi fyysisesti näkeminen on aikalailla mahdottomuus.

Moni rutiini on säilynyt samanlaisena viime koronakeväästä. Ennen kuin istuin kirjoittamaan tätä tekstiä, hain Suklaapuodin paketin postista ja söin yhden levyn ennen kuin tajusin, että olisin voinut ottaa kuvan ostoksista. Smoothiebowleja ja Woltin antimia kuluu edelleen, ja uutena tuttavuutena arkeemme on tullut S-ryhmän Kauppakassi ja ruokaostosten tekeminen netissä. Koronavuosi on opettanut myös uusia tapoja kohdata ystäviä, ja etenkin yhdessä pelaaminen on kasvanut merkittävästi. Olemme työporukalla kokoontuneet Among us -pelien pariin nyt muutaman viikon ajan useita kertoja viikossa, ja olen täysin hurahtanut D&D:n maailmaan perheen kesken! Meillä on ollut joulukuusta alkaen D&D-kampanja käynnissä Veskun, hänen veljensä, serkkuni ja hänen kumppaninsa kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että D&D:n pelaaminen on viikkoni kohokohta. Aistin blogitekstin aiheesta!

Tiedän nyt sen, että mikään ei ole varmaa – paitsi yleensä Pirkanmaan pandemiaryhmän tiedotustilaisuus tiistaisin ja Valtioneuvoston torstaisin. Tiedän, että Kantrimusiikkia ja koronaviestintää on toimiva otsikon nimi, jonka kynäilen joskus tänne tai TREYn blogiin kertoessani kokemuksistani ylivuotisen kriisiviestintätapauksen parissa sitten joskus, kun tämä tilanne on ohi. Ja uskon, että joskus tämä on ohi.