Muutoksen tuulet puhaltavat jälleen. Kävimme poikaystäväni kanssa Tukholman risteilyllä juhlistamassa sitä, että olemme seurustelleet puoli vuotta. Tämä on ensimmäinen vakava parisuhteeni ja myös pisin. Juhliminen jäi rauhallisemmaksi, sillä samaan aikaan minun tuli palauttaa opinnäytetyöni ensimmäinen versio. Olen hyvin innoissani opinnäytetyön tekemisestä, sillä teen sen minulle aiheesta, johon tunnen suurta paloa: työryhmän hyvinvoinnista huolehtiminen apulaisohjaajan näkökulmasta.
Muutoksista ja vakavasta parisuhteesta kertoo myös viime päivien muutto. Asuin vuoden rakkaiden ystävien kanssa ihanassa mediakommuunissa, jonka aikana olen kokenut paljon henkilökohtaisessa elämässä, niin hyvässä kuin pahassa. Olen kiintynyt ihaniin kissoihin, jotka ovat seikkailleet lattioillamme, sänkyni alla, kaikilla huonekaluilla ja ruokalautasillakin. En olisi voinut valita parempaa asuntoa ja kämppisporukkaa ensiasunnokseni, kun muutin pois kotoa. Voin sanoa, että etenkin vuokraisännälläni oli erityinen rooli kasvussani viime vuonna ja olen hyvin kiitollinen siitä, että olen tässä tilanteessa nyt ja pitkälti hänen ansiostaan.
Elämääni tuli kuitenkin keväällä parisuhde, ja vajaan puolen vuoden ajan kahden asunnon välillä ravaaminen alkoi käydä henkisesti raskaaksi. Tuntui siltä, että tuotti aina jollekin jollakin tavalla pettymyksen, kun ei ollut kotona tai oli kotona, ja matkalaukusta eläminen alkoi stressata. Päätimme hakea poikaystäväni kanssa yhteistä asuntoa, jotta voisimme olla samassa paikassa ja hoitaa sitten sosiaalista elämää hyvillä mielin. Saimme tarjouksen ihanasta uudesta kaksiosta ja päätimme tarttua siihen. Nyt huonekaluja ja pahvilaatikoita on kannettu kaksi päivää. Huonekalut ovat melkein löytäneet paikkansa, ja pahvilaatikoita on jäljellä enää muutama. Tästä on hyvä jatkaa elämää.
Wine, words & lovers 