Yksi pitkäaikaisimmista haaveistani ja Bucket list -tavoitteistani toteutui viime viikonloppuna, kun matkustimme Demi Lovaton konserttiin Tukholmaan. Demin musiikki on ollut minulle tuki ja turva yläasteajoista lähtien ja olen seurannut fanina hänen musiikkiuraansa sen alkumetreiltä. Demi on kasvanut yhdeksi tärkeimmistä roolimalleistani, sillä hän tekee uskomattoman arvokasta mielenterveystyötä ja on mainio esikuva itsensä rakastamisesta vaikeuksien läpi.
Konserttiin pääseminen vaati meiltä huolellisesti aikataulutetun suunnitelman: herätys lauantaina kello 3, ajomatka Turkuun, auto Silja Linen laivaan, 10 tunnin päiväristeily, auto ulos laivasta ja ajomatka keikkapaikalle Annexetiin 45 minuutissa. Paluu oli puolestaan 5 tunnin yöunien, aikaisen laivaan ajamisen, 12 tunnin päiväristeilyn ja myöhäisen Tampereelle palaamisen takana – kaikki tämä elämäni parhaan neljän tunnin takia. Konsertti oli todellakin vaivannäön arvoinen enkä vaihtaisi kokemusta mistään hinnasta.
Konsertin avasi Demin Tell me you love me –Euroopan kiertueen lämmittelijä JOY., austraalialainen pop-muusikko. JOYn musiikkiin kuului hauskoja efektejä ja soundeja sekoitettuna perinteiseen poppiin ja yksinkertaisiin lyriikoihin. Esiintyjänä JOY oli lämmin, suloinen ja häkeltynyt saamastaan lämpimästä vastaanotosta. Hän soitti tunnin musiikkiaan, jota en ollut ennen kuullut, mutta johon voisin tutustua jatkossa enemmänkin. On ihanaa löytää uusia hyviä artisteja ja tykästyä keikoilla myös lämppäreihin, eikä ainoastaan odottaa pääesiintyjää, vaikka Demin takia Ruotsiin matkustimmikin.
Demi aloitti odotetun konserttinsa kahdeksan maissa balladilla You don’t do it for me anymore, joka kertoo hänen taistelustaan päihdeongelmien kanssa. Tunteellisen alun jälkeen Demi nosti tunnelman kattoon kappaleilla Daddy issues, Cool for the summer ja Sexy Dirty Love, ja tuli selväksi, että konsertista oli tulossa todella kuuma. Koreografiat olivat vihjailevia, puvustus tiukkaa ja esiintyminen hyvin sensuellia. Oli inspiroivaa katsoa, kuinka itsevarma Demi on omassa kehossaan ja seksuaalisuudessaan. Mielestäni konsertti oli kaikin puolin avoimen (bi)seksuaalisuuden ilmaisun riemuvoitto, jota oli ihanaa seurata.
Jokainen artisti kehuu aina rakastavansa juuri sitä maata ja yleisöä, jolle sattuu kulloinkin soittamaan, ja Demi teki saman. Ruotsi tuntui olevan Demille merkittävä paikka siksi, että kun hän osoitti mikrofoniaan loppuunmyydyn Annexetin yleisölle, hänen laulujensa lyriikat raikuivat kirkkaina ja tunteella takaisin hänelle. Seuraavan päivän Twitter Q&A:ssa Demi kommentoi, kuinka nöyräksi ja tunteelliseksi hänet vetää se, että ulkomailla osataan laulaa hänen kappaleitaan ulkoa. Seuraavat kappaleet olivat Demin vanhempaa tuotantoa, kuten Heart Attack ja Confident. Demi esitti (muistaakseni) yhteensä 18 kappaletta neljältä viimeisimmältä albumiltaan, joista 12 oli hänen uusinta tuotantoaan.
Demi toi Amerikasta mukanaan kiss camin, mikä mahdollisti suloiset lemmenosoitukset fanien välillä sukupuolista ja seksuaalisista suuntautumisista riippumatta kappaleen Give your heart a break aikana. Demi tiedosti Pride-kuukauden ja loi konserttiin ilmapiirin, jossa kaikki saivat olla omia itsejään. Demi ei ole ”virallisesti tullut kaapista” tai määritellyt omaa seksuaalisuuttaan, mutta hän on ilmaisussaan sen verran suora ja avoin, ettei tällaiselle julkilausumalle ole edes tarvetta.
Konsertti jatkui balladeilla, kun Demi esitti akustisella kitaralla uusimmalta levyltään löytyvät kappaleet Concentrate, Cry Baby ja Lonely, joista kaksi jälkimmäistä lukeutuivat illan hienoimpiin esityksiin. Etenkin Lonely on kappaleena raa’an avoin, herkkä ja tuskallinen, ja sitä täydensi tanssijoiden tunteellinen koreografia yhdistettynä Demin omaan seksuaaliseen esiintymiseen.
Balladiosion jälkeen Demi esitti neljä toisten artistien kanssa tehtyä kappaletta: No promises (Cheat Codes), Solo (Clean Bandit), Échame la culpa (Luis Fonsi) ja Fall in line (Christina Aguilera). Ennen viimeksi mainittua Demi piti puheen omien unelmien tavoittelusta ja kertoi, kuinka hän lapsena lauloi Aguileran kappaleita olohuoneessaan, ja nyt heillä on yhteinen kappale. Liikutuin aika paljon.
Liikuttumisesta puheen ollen, seuraavat kaksi kappaletta saivat itkemään hyvin vuolaasti. Ensin Demi istahti pianon ääreen ja ilmoitti haluavansa puhua hetken mielenterveydestä. Hän kertoi avoimesti kokemuksistaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa ja pohti, kuinka mielenterveysongelmien kanssa eletään ja selvitään. ”I’m not just surviving with it, I am thriving with it”. Katselin ympärilleni yleisöön joukkoon nuoria, joista suurin osa oli minua nuorempia, ja olin suunnattoman kiitollinen siitä, että hekin saavat aikuistua noin rehellinen ja inspiroiva muusikko esikuvanaan. Demi esitti kaksi hänen kaikista henkilökohtaisinta kappalettaan, Warrior ja Father, joista jälkimmäinen on omistettu hänen edesmenneelle isälleen, johon Demillä oli huonot välit isän mielenterveys- ja päihdeongelmien vuoksi. Demi halusi esittää rankimman kappaleensa tällä kiertueella, sillä hän halusi tuoda itseään ja tunteitaan lähemmäs kuuntelijoitaan, mille nostan hattua kyyneleet silmissä.
Konsertissa oli jäljellä enää kaksi kappaletta, uutuushitit Sorry not sorry ja Tell me you love me. Ensin mainitun kohdalla salin näytöllä välähteli vihatwiittejä, joita Demi on vuosien aikana saanut, ja kappale sekä esitys olivat keskisormennosto näille. Näin vihaajiin kannattaakin suhtautua: näyttää, että heistä huolimatta voi menestyä ja olla onnellinen. Demi piti viimeisten kappaleiden välissä liikuttavan kiitospuheen ja esitti viimeksi kiertueen nimikkokappaleen, joka sai jälleen kyyneleet silmiin.
Demi oli ilmiömäisen upea ja hänen mahtavan vahva lauluäänensä oli livenä aivan yhtä värisyttävä kuin levyillä. Konsertti oli kokonaisuutena hienosti rakennettu, ja Demin taustatanssijat ja bändi saavat minulta suuresti kunnioitusta. Konsertti oli elämäni parhaita kokemuksia, joita aion vaalia loppuelämäni. Vein kokemuksesta kotiin roppakaupalla eväitä itsensä rakastamiseen, itsevarmuuteen ja tunteiden käsittelyyn. Olen kiitollinen ja onnellinen.
Wine, words & lovers 