Yksi minua päivittäin kuumottavista kauhukuvista on, että olen töissä tai kävelemässä kadulla, ja hyräilen vähän liian lujaa kuuntelemani musiikin lyriikoita, kuten ”Wow! So the Bible is actually a trilogy, and the Book of Mormon is Return of the Jedi? I’m interested!”. 8-tuntinen musikaali-soittolistani on kovassa kuuntelussa viikottain ja pitää minut kytköksissä rakastamiini näytelmiin. Yksi uusimmista tavoitteistani on käydä enemmän teatterissa katsomassa etenkin musikaaleja. Musikaaleja fiilistellessäni tajusin, että vaikka olenkin kirjoittanut tänne katsomistani musikaaleista, en ole kertonut kaikista suosikeistani! Pidemmittä puheitta katsaus suosikkimusikaaleihini (ei missään erityisessä järjestyksessä, sillä ei kukaan voi valita lempilastaan)!
Wicked
Something has changed within me / Something is not the same / I’m through with playing by the rules / of someone else’s game
Rakkauteni musikaaleihin heräsi ylä-asteen ja lukion taitteessa, ja suuressa roolissa tässä oli Helsingin kaupunginteatterissa 2010 näkemäni fantasiamusikaali Wicked. Uskaltaisinkohan myöntää, että minulla on aukko sivistyksessä, ja sen nimi on Ihmemaa Oz? Maailma on minulle kuitenkin tuttu Wickedsta, joka kertoo ajasta ennen kuin Dorothy saapui Ozin Ihmemaahan. Wickedin pääosassa on vihreäihoinen Elphaba (myöhemmin Lännen Paha Noita), joka ystävystyy kauniin Galindan kanssa. Musikaali kertoo ystävyydestä, kilpailusta ja kateudesta ja näyttää, että jokaisen fiktiivisen pahiksen taustalla voi olla väärinymmärretty sankari.
Wicked oli niin upea kokemus, että suosikkisormukseni ovat vieläkin kämmenen puolelta lättänässä liian kovasta taputtamisesta. Suosittelen tätä erilaista näkökulmaa klassikkotarinaan!
The Book of Mormon
I believe that God has a plan for all of us / I believe that plan involves me getting my own planet / And I believe that the current President of the Church, Thomas Monson, speaks directly to God / I am a Mormon! / And, dang it, a Mormon just believes!
The Book of Mormon tuli elämääni syksyllä 2014, kun kävimme katsomassa sen ystäväni kanssa Lontoon reissullamme. The Book of Mormon on uskontoa satirisoiva musikaali kahdesta mormoninuorukaisesta, jotka lähetetään tekemään lähetystyötä Ugandaan. Jotakin musikaalin huumorin tasosta kertoo varmaankin se, että sillä on samat tekijät kuin South Parkilla. Musikaalilla on 9 Tony-palkintoa – ja hyvästä syystä!
The Book of Mormonin pääosassa ovat mormoninuorukaiset Kevin Price ja Arnold Cunningham, jotka lähetetään tekemään lähetystyötä Ugandaan. Price on itsestään suuria luuleva 19-vuotias nuori mies, joka haluaa tehdä Jumalan ylpeäksi olemalla paras mormoni ja hän uskoo olevansa tarkoittu johonkin suurempaan. Hänen parikseen lähetystyöhön määräytyy mielikuvituksekas mutta valehteluun taipuvainen nörttipoika Arnold Cunningham. Toisistaan hyvin erilainen kaksikko matkaa Ugandaan, jossa he joutuvat ensimmäisenä General Butt-Fucking Nakedin sotilaiden ryöstön kohteeksi. Price ja Cunningham tutustuvat paikallisiin, jotka kertovat ongelmistaan nälänhädän, AIDS:in ja kenraalin hirmuvallan alla. Pricen ja Cunninghamin suurimmat ongelmat, kuten ”lentokone oli täynnä ja laukut varastettiin” alkavat näyttää pieniltä, mikä tuo hyvin esiin heidän etuoikeutetun asemansa. Kyläläisten kirotessa Jumalaa kaksikko tajuaa, että heidän lähetystyöstään ei tule helppoa.
The Book of Mormon käsittelee raskaita aiheita huumorin kautta ja onnistuu olemaan hauska olematta loukkaava, mikä oli suurin pelkoni kuultuani tekijöiden muista töistä. Ylisuorittajana pystyin samastumaan hyvin Priceen, joka tekee kaikkensa tehdäkseen muut ylpeiksi ja menestyäkseen. Cunninghamin hahmo on puolestaan upea sekoitus nörttiyttä, populaarikulttuuria ja sisuuntumista. Musikaalin lyriikoissa vilahtelevat pyhä klitoris, Star Wars, sammakot ja Jeesus. Jos satun lauleskelemaan edellämainituista tai mormonismista, se johtuu tästä!
Spring Awakening
All they say is ’trust in what is written.’ / Wars are made, and somehow that is wisdom / Thought is suspect, and money is their idol / And nothing is okay unless it’s scripted in their Bible
Kävin katsomassa draamamusikaalin Spring Awakening viime vuonna poikaystäväni kanssa rakastuttuani siihen Broadway-tallenteen näkemisen jälkeen. Olen kirjoittanut jo rakkaudestani tätä musikaalia kohtaan aiemmin, joten käy lukaisemassa.
Moulin Rouge
Love makes us act like we are fools / throw our lives away / for one happy day
Kaunein romanttinen elokuva on mielestäni tunnetta ja väriä räiskyvä Baz Luhrmannin Moulin Rouge! Musikaali kertoo boheemista ja varattomasta näytelmäkirjailijasta Christianista, joka kohtaa kauniin kurtisaanin Satinen vuoden 1899 Pariisissa. Kaksikko rakastuu toisiinsa vastoin ympäröivän yhteiskunnan toiveita, ja joutuu pitämään suhteensa salassa saadakseen toteuttaa yhdessä näytelmän Spektaakkeli Spektaakkeli, jonka rahoittajaksi varakas Monrothin herttua on lähtenyt sillä ehdolla, että saa tapailla Satinea. Kaksikon onnea ei kuitenkaan varjosta ainoastaan rahalla rakkautta ostava herttua…
Moulin Rouge! on visuaalista herkkua, pukuloistoa ja pop-hittiä toisensa perään. Elokuva on täynnä draamaa, mutta sen juoni on hyvin suoraviivainen ja yksinkertainen, mikä tekee siitä myös hyvin kauniin. Itken joka kerta.
The Rocky Horror Picture Show
Don’t get strung out by the way I look / Don’t judge a book by its cover / I’m not much of a man by the light of day / But by night I’m one hell of a lover
The Rocky Horror Picture Show on todellinen klassikko- ja kulttimusikaali, joka sekoittaa kauhua, komediaa ja scifia taidokkaasti. Musikaali kertoo vastakihlautuneesta parista, joka hakee suojaa mysteerisestä linnasta heidän autonsa renkaan puhjettua keskellä metsätietä. Linnassa kuitenkin vietetään Transylvanian väen vuotuista kokoontumista, ja pariskunta syöstään juhlien isännän, räikeästi flirttailevan neron tohtori Frank N. Furterin tieteellisten kokeiden maailmaan. Seuraa sukellus seksuaalisuuteen, tieteeseen ja ihmiskokeisiin.
The Rocky Horror Picture Show parodisoi scifiä ja B-luokan kauhuelokuvia taidokkaasti ja häpeilemättä. Toisaalta, tämä elokuva/musikaali ei häpeile mitään, mitä se tekee. Itsevarmana ja seksiä tihkuvana tohtori Frank N. Furterina loistaa filmatisoinnissa ja alkuperäisesityksissä mahtava Tim Curry. The Rocky Horror Picture Show on juuri sopivalla tavalla omalaatuinen, hauska ja tunteita herättävä.
A Very Potter Musical
Underneath these stairs / I hear the sneers and feel the glares / of my cousin, my uncle and my aunt / Can’t believe how cruel they are / and it stings my lightning scar / to know they’ll never / ever give me what I want
On olemassa kombinaatio Harry Potter + musikaali + näyttelijä Darren Criss. Mitä muuta lukioikäinen Saana pystyi enää toivomaan? A Very Potter Musical on Michiganin yliopiston teatteriryhmä StarKid Productionsin taidonnäyte, joka parodisoi Harry Potter -saagaa musikaalin muodossa – ja. se. on. timanttia! Musikaali kertoo Harry Potterin paluusta Tylypahkaan sekoittaen Viisasten kiven, Liekehtivän pikarin ja Kuoleman varjelusten tapahtumia sankarimme asettuessa jälleen lordi Voldemortia vastaan. A Very Potter Musical on vahvoja todisteita siitä, että pienelläkin budjetilla voi saada ihmeitä aikaan. Kiinnostuitko? Koko musikaali ja sen jatko-osat löytyvät Youtubesta.
Takkutukkakeiju
Kukaan ei voi sanoo kuka sä oot paitsi sä / Kukaan ei voi sanoo kuka mä oon paitsi mä
Ystävieni kahtena vuonna peräkkäin toteuttama Takkutukkakeiju todistaa myös aiemman väittämäni siitä, että pienellä budjetilla on mahdollista saada aikaan kaunis tarina ja näytelmä, joka koskettaa monia ja jää mieleen. Kirjoitin vuosi sitten kokemuksistani nähtyäni Takkutukkakeijun muistaakseni kolmatta kertaa. Rakastuin.
Sweeney Todd
There’s a hole in the world like a great black pit / and the vermin of the world inhabit it / and its morals aren’t worth what a pig could spit / and it goes by the name of London / At the top of the hole sit a privileged few / making mock of the vermin in the lower zoo / turning beauty to filth and greed
Yksi Broadwayn kuuluisimmista musikaaleista on kauhumusikaali Sweeney Todd, jonka tarinaan olen itse tutustunut Tim Burtonin elokuvan kautta. Sweeney Todd kertoo lahjakkaasta parturista Benjamin Barkerista, joka ottaa aliaksen Sweeney Todd kostaakseen miehelle, joka tuomitsi hänet syyttömänä elinkautiseen päästäkseen käsiksi hänen vaimoonsa. Kannibalismia tapahtuu. Burtonmaista romantiikkaa, synkkyyttä ja yllättävän vahvat vokaaliset suoritukset pääosaa esittävältä Johnny Deppiltä (joka sittemmin on #unsubscribed).
My Fair Lady
One day I’ll be famous, I’ll be proper and prim / Go to St. James so often I will call it St. Jim / One evening the king will say, ”Oh, Liza, old thing / I want all of England your praises to sing
My Fair Lady on tuorein musikaalirakkauteni ja fiilistelyjäni siitä voikin lukea täältä.
Mainitsemisen arvoisia ovat luonnollisesti myös klassikot kuten Les Misérables, Grease, Phantom of the Opera, West Side Story ja Chicago. The list goes on! Mitkä ovat teidän suosikkimusikaalejanne?
Wine, words & lovers 