KonMari pt. 4 – Vuotta myöhemmin

Vuosi sitten vietimme viikonlopun kysymällä itseltämme jokaisen kotimme esineen kohdalla ”tuottaako tämä iloa” – on siis kulunut vuosi KonMari-viikonlopusta! Yhden viikonlopun aikana otimme kaikki tavaramme kategorioittain paikaltaan, kävimme ne läpi ja säilytimme vain ne, jotka tuottivat iloa. Karsimisen jälkeen kierrätimme ja lahjoitimme ne, jotka eivät tuottaneet enää iloa, ja järjestelimme omalle paikalleen ne, jotka tuottivat iloa. KonMari-metodin takuuna on, että sitä noudattamalla koti tulee aina olemaan siisti.

Jos et ole tutustunut KonMari-seikkailuumme, suosittelen lukemaan aiemmat osat ennen jatkamista: 1. Valmistautuminen, 2. Toteutus ja 3. Kuukautta myöhemmin!


Kun kerron KonMari-urakastamme, jossa koko asunto käytiin lattiasta kattoon läpi kohdaten jokaikisen esineen, herää usein kysymys siitä, oli kaikki sen arvoista: onko kotimme nyt sitten aina järjestyksessä? On. Kuukausi urakan jälkeen kirjoitin, että KonMari-metodi toimii vain, jos siihen sitoutuu, ja allekirjoitan tämän edelleen. Sitoutumisesta tuli kuitenkin niin nopeasti rutiini ja elämäntapa, että sitä lakkasi ajattelemasta tietoisesti. Jokaisella tavaralla on oma paikkansa, ja jos se poistetaan paikaltaan, se palautetaan sinne aina lopuksi. Tämä on ”kotisi on aina siisti” -takuun kivijalka.

Muistelen vuoden takaista 43 tunnin urakkaa lämmöllä. Viikonloppu oli työläs, mutta lopputulos niin arkea mullistava, että se oli kaiken arvoista. En paljoakaan muista, mistä kaikesta luovuimme, mikä kertonee niiden tuottaman ilon määrästä. Sen sijaan minulle tuottaa valtavasti iloa se, kun näen entisen työkaverini Instagramissa säännöllisesti kahvikupit, jotka annoimme hänelle. On ihanaa, että tavarat joista luovuimme tuottavat nyt jollekin muulle iloa!

Myönnän joustavani joistakin KonMarin opeista: en esimerkiksi pura aina käsilaukkuani päivän päätteeksi, jos olen käyttämässä samaa laukkua sisältöineen seuraavana päivänä. Veskulla on edelleen kaksi expedit-lokeroa työkaluja ja pyörävarusteita läpikäymättä, mikä selittää niiden epäjärjestyksen. Häkkivaraston järjestyksessä on myös parantamisen varaa. Muilta osin kotimme on joka huoneen osalta vallan siisti ja järjestyksessä, ja on aivan ihanaa, että se ei vaadi meiltä vaivaa!

KonMari-viikkaustekniikka on edelleen parhaita asioita, joita projekti on elämäämme tuonut. Toki vaatteiden viikkaamisessa kestää nyt aiempaa pidempään, mutta toisaalta siitä voi tehdä yhteistä hauskaa laatuaikaa. Vuodessa viikkaamistekniikassa on myös harjaantunut, ja se sujuu nyt nopeammin kuin aiemmin. Kuun lopussa edessämme on muutto, ja hieman jännittää, miten uuden vaatehuoneemme hyllyt suhtautuvat tähän viikkaustyyliin. Se jää nähtäväksi!

Kaiken kokemani perusteella voin suositella KonMari-metodia lämpimästi. Kehotan karsimisvaiheessa ottamaan huomion ekologisuuden ja laittamaan mahdollisimman paljon kiertoon ja lahjoitukseen ja mahdollisimman vähän suoraan roskiin. Metodiin pitää olla valmis sitoutumaan – karsimisurakkaa ei noin vain jätetä kesken, eikä kaikki se työ maksa itseään takaisin, jos kuvittelee tavaran karsimisen riittävän ikipuhtaaseen kotiin. Jos kuitenkin on valmis sitoutumaan siihen, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa, ja se tulee aina palauttaa sinne, koti tulee olemaan aina järjestyksessä, ja silloin KonMari-metodi on kaiken sen vaivan arvoinen!