Resident Evil 4 remake – Chainsaw demo

Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4. Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore

Resident Evil 4 remake on pian täällä! Odotukset ovat kovat, sillä alkuperäinen Resident Evil 4 on pelisarjansa kirkkain timantti ja viihdyttävin pelikokemus, jota ei voi riittävästi ylistää. Pelasin Resident Evil 4:n alkuperäisen version vuonna 2018 ja luonnehdin silloin peliä seuraavasti: ”Kokonaisuutena Resident Evil 4 oli täydellinen Resident Evil -peli: sen tarina on koukuttava ja monipuolinen, vaikka peli onkin aiempia paljon pidempi. Pelin miljööt ovat karmivia, pelottavia ja myös visuaalisesti näyttäviä ja kauniita. Jokainen kartalla oleva paikka on uniikki, eikä peli toistanut itseään paikoissa, pahiksissa tai pulmapeleissä.”. Tällä uudella versiolla on valtavat saappaat täytettävänä, mutta ainakin chainsaw demon jälkeen voidaan suhteellisen turvallisesti olettaa, että jalat tulevat sujahtamaan saappaisiin varsin mukavasti. Pelasin demon kahdesti saadakseni maksimaalisen kokemuksen, ja varmasti tulen pelaamaan sen vielä pari kertaa ennen itse pelin julkaisua – kunhan sykkeet ensin laskevat.

Demo alkaa samalla alkuasetelmalla kuin alkuperäinen pelikin: Raccoon Cityn tapahtumista selvinnyt ja traumatisoitunut Leon S. Kennedy on siirtynyt poliisin tehtävistä valtiolle, ja hänelle on annettu tehtävä etsiä presidentin kaapattu tytär syrjäisestä espanjalaisesta kylästä. Alkuteksteissä kerrataan Resident Evil 2 -pelin tapahtumat ja niiden vaikutukset Leoniin sekä setataan tämän pelin alkuasetelma.

Resident Evil – Code: Veronica olisi kaivannut uudelleenversioinnin kipeämmin kuin Resident Evil 4, joka on itsessään jo mestariteos, mutta ensimmäisestä vilkaisusta lähtien voin sanoa, että olen silti ikionnellinen tästä uudelleenversioinnista. Ympäristö on nostalgisen tuttu, mutta paremmilla grafiikoilla entistä tunnelmallisempi ja kuumottavampi. Leon aloittaa painajaismaisen matkansa presidentin tyttären etsimisessä syrjäisestä kylästä, jossa hän ensin etsii kolleegaansa, joka on noussut autosta ja ei ole palannut liian pitkään toviin. Eikä palaakaan, onhan tämä kauhupeli.

Leon löytää talon ja suuntaa itsevarmasti sisään. Suhtaudun tämän demon pelaamiseen tässä kohtaa suhteellisen itsevarmasti, sillä tiedän, mitä on edessä. Se itsevarmuus hiipuu myöhemmin, mutta ei mennä asioiden edelle. Leon tiedustelee talon asukkaalta, onko tämä nähnyt hänen kolleegaansa, mutta maasta löytyvä verinen virkamerkki ja Leonin kimppuun hyökkäävä talon asukas vastaavat paremmin kuin sanat voisivat. Arvostan yksityiskohtaa, että Leon jututtaa talon asukasta espanjaksi, onhan se paikallinen kieli. Talon asukas pudottaa avaimen, jolla pääsen talon kellariin – miksi kauhupeleissä pitää mennä aina taskulampun valossa kuumottavaan pimeään kellariin? Kellarista löytyy, yllätys yllätys, Leonin kollegan ruumis, ja on selvää, että tässä kylässä ei ole kaikki kunnossa. Kun yritän poistua kellarista, jokseenkin mutatoitunut talon asukas hyökkää kimppuuni. ”Tähtää päähän” on mantrani, jota noudatan hikoilevin käsin seuraavan 20 minuuttia. Talossa on nyt myös muita vihaisia kyläläisiä, ja kuten kuka tahansa kauhupäähenkilö, lukitsen itseni yläkertaan sen sijaan, että pakenisin ovesta.

Leon löytää talon yläkerrasta johtolankoja ja ottaa yhteyttä agentti Hunniganiin, joka tulee antamaan hänelle arvokasta tietoa pitkin peliä. Leon ja Hunnigan käyvät keskustelun presidentin tyttären mahdollisesta sijainnista, ja sitten vihaiset kyläläiset koputtavat oveen kirveillään. Alkuperäisen pelin hengessä toimintasankari Leon yeettaa itsensä ikkunasta ja pakenee kaksikerroksisesta talosta tyylillä.

Matka jatkuu metsän läpi, ja onnistun molemmilla demon pelikerroilla astumaan samaan karhunrautaan. Hupsista. Metsäpolulla tulee vastaan eläinten ruumiita, hyödyllistä tavaraa, ränsistyneitä mökkejä ja muutama vihainen kyläläinen. Sitten edessä on portti, ja vedän syvään henkeä. Resident Evil 4 -pelin yksi ikonisimmista kohdista on ensimmäinen kylä, jossa joukko vihaisia kyläläisiä käy porukalla Leonin kimppuun – ja heidän joukossaan on moottorisahalla aseistautunut pussipäinen kyläläinen, joka nostaa pelin kuumotuskäyrän kattoon heti kättelyssä.

Leon astuu portista sisään, ja edessä on pieni kylä, jonka aukiolla poltetaan roviolla toista hänen poliisikollegaansa. Näky on yhtä brutaali kuin ensimmäisellä kerralla, kun koin sen. Hiippailen kylässä ja odotan sopivaa hetkeä alkaa räiskimään. Taistelu kyläläisiä vastaan on taktikointia, juoksemista ja asemoitumista oikeaan paikkaan oikealla hetkellä – mutta eniten juoksemista. Kyläläisiä painelee koko ajan armottomasti Leonin kimppuun, ja epätoivo alkaa hiipiä jo mieleen. Sitten moottorisahakaveri astuu näyttämölle, ja epätoivo tervehtii vanhaa ystäväänsä ilolla.

Ensimmäisellä demon pelikerralla oikeastaan vain juoksin päättömästi ympäriinsä ja tutkin kylää ammuskellen ja puukottaen kyläläisiä matkan varrella. Kuolin kerran, kun yksi kyläläisistä tarttui Leonia kainaloista ja tarjoili hänet moottorisahakaverin lävistettäväksi. Noh, tämä kuolema piti jossain vaiheessa kokea, joten parempi kai aloittaa sillä?

Leonin terveys välkytti punaista, kun ensimmäisellä demon pelikerralla kylän kellot soivat. Kyläläiset lopettivat hyökkäämisen ja suuntasivat kaikki mumisten pois paikalta. Huomasin hokevani ”Say the line! Say it!”. Ja kun Leon sanoi sarkastisen upean ”Where’s everyone going? Bingo?”, tiesin, että tämä peli tulisi olemaan uskollinen alkuperäiselle versiolle. Ensimmäinen pelikertani oli 22 minuuttia, ja janosin lisää.

Toisella kerralla juoksin läpi demon alkuosan päästäkseni kokemaan uudelleen epätoivon, jota kyläläisten hyökkäys aiheutti minussa. Se oli ihanan huumaavaa. Tällä kertaa olin huolellisempi talojen tutkimisessa, ja löysin myös haulikon, joka kummallisesti auttoi etenkin moottorisahakaveria vastaan. Kohtaus, jossa kyläläinen moottorisahaa tiensä läpi suljetusta ovesta, on ikimuistoinen ja aivan yhtä hirvittävä kokea nyt uudelleen. Tälläkin kerralla kuolen kerran, ja terveys huutaa punaista kellojen soidessa. Alkaa tuntua siltä, että Resident Evil 4 remake tulee olemaan kutkuttavan haastava, enkä malta odottaa!

Tämän demon pelaaminen lisäsi kyllä hypeä pelin julkaisua kohtaan ja herätti myös niin lämpimiä tunteita alkuperäistä peliä ja sen tuomia kokemuksia kohtaan! Minulla meni alkuperäisessä Resident Evil 4 läpipeluussa vajaa 20 tuntia, ja harkitsen vakavasti, pitäisikö minun pelata muistinvirkistykseksi peli uudelleen läpi ennen tämän uuden version julkaisua. Jää nähtäväksi ehdinkö! Siellä olisi rakas ystäväni infinite rocket launcher odottelemassa…

Alkuperäisen Resident Evil 4 läpipeluun blogitekstit

Resident Evil: ”Kiinnostaisko aurinkokello?” (pelikerrat 1 ja 2)

Resident Evil: ”Mutku mulla on traumat Miinasta ja Manusta” (pelikerrat 3 ja 4)

Resident Evil: ”Musta tuntuu, että tää peli yrittää kertoa mulle jotain” (pelikerrat 5 ja 6)

Resident Evil: ”Regenerators? In my safe room?” (pelikerrat 7 ja 8)