Siinä missä vuosi 2023 oli lempeä ja rento, toimi vuosi 2024 vastapainona sille täynnä suuria tunteita, itsereflektoinnin paikkoja ja paikoittain raskaampia ajanjaksoja. Arki oli erityisen ihanaa ja omannäköistä. Vuosi 2024 toi mukanaan myös monia elämäni kohokohtia ja ikimuistoisimpia hetkiä, kuten Taylor Swiftin näkemisen livenä. 2024 oli kuitenkin myös edeltäjäänsä raskaampi, ja jätän vuoden taakseni vähemmän levänneenä kuin sen aloitin.
Tammikuu
Tammikuu oli klassinen vuodenaloitus. Hankin pitkään haluamani permanentin ja tuntuu, että löysin viimein minulle sopivimman hiustyylin. Käynnistin myös uuden vuoden lupaukseni katsoa enemmän animea ja aloitin Bungo Stray Dogsin katsomisen. Pelailin Genshin Impactia, Baldur’s Gate 3:a ja D&D:tä ja vietin aikaa ystävieni kanssa. Töissä aika kului perehdyttämällä ja tutustumalla uusiin työkavereihin.
Helmikuu
Helmikuussa täytin kolmenkymmentä ja juhlin ystävien kanssa. Kuukauden toinen kohokohta oli työtä ja hupia yhdistävä reissu Ouluun: reissu alkoi SYLin avausseminaarilla ja jatkoi Veskun sukulaisten luona oleiluun.
Kävin katsomassa Mean Girls -musikaalin työkaverien kanssa ja nautin siitä kovin. Pelailin, katselin animea ja kävin syömässä ystävien kanssa.
Maaliskuu
Maaliskuussa päättyi tammikuusta 2023 vetämäni Candlekeep Mysteries -D&D-kampanja, minkä parissa vietin tähänastisen elämäni hauskimpia hetkiä. Kasvoin Dungeon Masterina kampanjan aikana todella paljon, ja janosin lisää, joten seuraavaksi valmisteluun lähti Baldur’s Gate: Descent into Avernus -kampanja. Minulla meni 300 tuntia rikki Baldur’s Gate 3:n parissa, mutta vietin aikaa myös esimerkiksi maalaillen. Ja maalailusta puheen ollen: maalasimme kotiimme tehosteseinät jokaiseen isoon huoneeseen, mikä on tehnyt kodistamme aiempaa värikkäämmän, kotoisamman ja meidän näköisen. Puheenjohtamani asukastoimikunta järjesti pääsiäistempauksen, ja töissä oli työn alla hauskoja projekteja. Askartelin ystävyysrannekkeita lähestyvää Eras Touria varten.
Huhtikuu
Hymyilyttää katsoa huhtikuun kuvia – kevät oli tänä vuonna erityisen rakas. Töissä oli paljon jännittävää, mielekästä ja luovuutta ruokkivaa tekemistä, ja pääsin työskentelemään niin eurovaalien, asumistukiuudistusta vastustavan mielenosoituksen kuin Suomen suurimman Wapun parissa. Aloitin Descent into Avernus’n vetämisen ja pelailin muutenkin paljon. Pääsin ensimmäistä kertaa Genshin Impactissa Spiral Abyssin läpi, mikä oli hieno hetki. Leivoin ja kokkasin paljon, ja nautimme Veskun kanssa vuosipäivästämme ravintolassa. Animen osalta palasin juurilleni ja katsoin Fruits Basketin, jonka alkuperäisen version parissa kasvoin – ja joka on kaikista sarjoista ja kirjoista vaikuttanut eniten siihen, millaiseksi ihmiseksi kasvoin. Taylor Swift julkaisi The Tortured Poets Departmentin, joka olikin pitkälti loppuvuoden soundtrack.
Toukokuu
Toukokuussa koitti unelmieni täyttymys, jota en vieläkään voi uskoa todeksi: näin Taylor Swiftin livenä ikimuistoisella Eras Tourilla. Sain kunnian ja onnen nähdä Taylorin Tukholmassa kahdesti ja kannan noita muistoja ikuisesti aarteina sydämessäni. Muilta osin toukokuu vierähti töistä, vapaa-ajasta ja ystävien seurasta nauttien. Vedin ja pelasin D&D:tä, nautin käynnissä olevasta F1-kaudesta ja löysin jälleen myös lukemisen ilon. Baldur’s Gate 3:ssa pelasin The Dark Urge -hahmolla synkänsävyistä Embrace the Urge –playthrough’ta.
Kesäkuu
Kesäkuu jatkoi edeltäneiden kuukausien trendiä living my best life. Töissä oli ihanaa ja kesälomalle oli jopa haikeaa jäädä. Pelasin paljon D&D:tä, mutta nautin elämästä myös piknikeillä, jätskeillä ja mölkkypeleissä. Luin kirjoja ja katselin Formulaa. Nautin ystävien ja koiraystävien seurasta. Aloitin koivuallergian siedätyshoitoprosessin, mikä oli jännittävää! Siitä lisää loppuvuodesta kerrottaessa.
Yksi vuoden 2024 suurimmista saavutuksista ja suorituksista oli Baldur’s Gate 3:n Honour mode -vaikeusasteen läpipääsy. Se vei minulta useamman kuukauden, lukuisia yrityksiä, yhteensä 165 pelituntia ja paljon hermoja. Sen yrittäminen pitkitti myös BG3-blogitekstini kirjoittamista niin paljon, että teksti nököttää edelleen luonnoksissani. Kerron pelikokemuksesta tarkemmin tuossa blogitekstissä, jonka julkaisen ensi vuoden puolella, mutta tiivistettäköön tässä tuon vaikeusasteen idea: honour mode on pelin vaikein vaikeusaste, ja jos kaikki neljä hahmoasi kuolevat, peli tulee aloittaa kokonaan alusta sen sijaan, että voisit ladata aiemman tallennuksen, kuten muissa vaikeusasteissa voi. Aloitin Honour mode -seikkailuni kesäkuussa ja sen osalta tarina päättyy kahdesti: onnettomasti heinäkuussa ja onnellisesti syyskuussa.
Heinäkuu
Heinäkuu oli pitkälti lomakuukausi ja se vierähti ystävien kanssa elämästä nauttien. Kävimme museoissa, taidenäyttelyissä, luonnossa ja syömässä. Teimme Ilun kanssa vuosittaisen retken Muumimaailmaan ja kohtasin Haisulin Haisuli-laukkuni kanssa. Koska lomalla oli paljon aikaa itse kullakin, pääsin pelaamaan paljon D&D:tä eri peliporukoiden kanssa. BG3 honour modeni päättyi viime metreillä tekniseen vikaan pelissä, josta raportoin pelinkehittäjille itku kurkussa, sillä 70 pelituntia meni hetkessä viemäristä alas syystä, johon en voinut itse mitenkään vaikuttaa. Vika luvattiin korjata seuraavan päivityksen yhteydessä, joten jätin Baldur’s Gaten hetkeksi taakseni ja pelasin Resident Evil 5:n loppuun ja aloitin Silent Hill 1:n. Katsoimme Veskun kanssa Jujutsu Kaisenin.
Elokuu
Elokuu oli niin sanottua kovaa ajoa töissä, sillä työn alla oli heti monta isoa projektia, mutta onneksi kaikki olivat hauskoja työstää. Väsyin heti kättelyssä lomalta palattuani, mutta painoin menemään sen voimin, kuinka hauskaa työkaverien kanssa oli. Etenkin työparini Ingá, jonka kanssa ystävystyin tänä vuonna tiiviisti, teki arjestani parempaa ja iloisempaa. Yksi hauskimmista hetkistä elokuussa oli virkistäytymispäivä Särkänniemessä Ingán ja Sampan kanssa.
Vapaa-ajalla tein corgipalapeliä, katsoin Veskun kanssa upean animen Mashle: Magic and Muscles, ja aloitimme sen jälkeen yhdessä Bungo Stray Dogsin, jonka katsoin alkuvuodesta yksin. Elokuussa juhlistettiin myös muutaman ystävän synttäreitä, ja loppukuusta kävimme Veskun kanssa katsomassa mahtavan Taru Sormusten Herrasta -teatterinäytöksen.
Syyskuu
Syyskuussa oli hetken rauhallisempaa. Kävin hygieniapassikurssin ja läpäisin sen täysin pistein – olin jo melkein unohtanut, kuinka hauskaa opiskelu ja värikoodattujen muistiinpanojen tekeminen onkaan! Toinen suuri syyskuun saavutus oli se BG3 honour moden läpipääsy, johon upotin 67 tuntia ja kaiken videopeli- ja D&D-osaamiseni. Ehdottomasti stressaavin ja palkitsevin videopelikokemus koskaan!
Syyskuussa oli myös hienoja keikkakokemuksia! Benjamin esiintyi TREYn järjestämässä tapahtumassa, ja leivoimme hänelle backstagelle kakun. Hän oli todella symppis tyyppi – ja mikä show! Veskun pitkäaikainen haave nähdä yksi hänen suosikkibändeistään Millencolin toteutui, ja minusta oli hauska käydä sellaisella keikalla, jota kohtaan minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Millencolin, No Fun At All ja Satanic Surfers vetivät hienon keikan!
Lokakuu
Lokakuu alkoi ihanasti lempibändin 30 Seconds to Marsin keikalla ja sen loppupuolella vuorossa oli Idan ja Kallen jäähyväiskeikka. Keikkasyksyn loppuhuipennuksen lomaan kuului juhlia, sairastelua lempirealityni The Circlen parissa, mieluisia mutta väsyttäviä töitä, ensimmäinen Tammelan stadionin jalkapallokokemukseni sekä pitkäaikaisen D&D-hahmoni hyvästely ja uuden tervetulleeksi toivottaminen. Alkoi olla vaikeampaa jaksaa porskuttaa eteenpäin kuormituksen kanssa.
Marraskuu
Marraskuu on töissä vuoden raskain kuukausi, ja tänä vuonna en jaksanut sitä. Kuormitus ja sitä lisäävät tekijät kiikauttivat vaa’an sairasloman puolelle, ja vietin viikon mielenterveyssaikulla reflektoiden itseäni ja suhdettani työhön. Ärsytti, että otin syksyn takapakkia kasvussani tasapainoisemmaksi arjen käsittelijäksi, mutta kasvu ei olekaan lineaarista. Marraskuun hyvät hetket olivat varsin hyviä, mutta syvät ahdistuksen hetket valitettavasti niitä suurempia. Rakkaat ihmiset kuitenkin kantoivat, ja siitä olen mitä kiitollisin. Aloitin koivuallergian siedätyshoidon, mikä toi uuden rutiinin arkeen. Odotan innolla ensi kevättä hoidon ensimmäisten mahdollisten vaikutusten osalta!
Joulukuu
Joulukuu korjasi marraskuun jälkiä mitä ihanimmilla yhteisöllisyyden hetkillä, kulttuurikokemuksilla ja reissuilla. Järjestimme ystäväni Teemun ja muutaman Swiftie-kaverin kanssa Swiftsit (Tampere’s version) eli Taylor Swift -sitsit, ja niiden aikana liikutuin kyyneliin siitä yhteisöllisyyden tunteesta, jota viimeksi tunsin keväällä Eras Tourilla. Swiftsit oli jotain erityistä, jonka merkitystä on vaikea kuvailla. Jatkoin samassa rakkauskuplassa läpi loppuvuoden pikkujoulujen ja joulun.
Katsoin toista kertaa elämässäni The Joulukalenterin kokonaan, ja sivistin itseäni viimein muutaman Studio Ghiblin elokuvan osalta. Kävin katsomassa Wickedin elokuvissa (itkin) ja ahmimme heti Squid Gamen toisen tuotantokauden sen ilmestyttyä (vaikutuin, se oli yhtä hyvä kuin ykköskausi!). Katsoin myös keväällä lukemani Red, White & Royal Bluen elokuvaversion (itkin lisää), ja viimeiset ruututunnit vierähtivät Hazbin Hotelin parissa (this is my new fixation).
Päätän vuoden 2024 kiitollisena, mutta myös onnellisena siitä, että se on ohi. Muistelen kevättä yhtenä parhaimmista ajanjaksoista elämässäni, ja syksyä yhtenä raskaimmista. Rakkaat ihmiset kuitenkin kantoivat läpi tämän vuoden ja tekivät arjestani niin paljon parempaa. En olisi selvinnyt tästä vuodesta ilman työpariani ja uutta ystävääni Ingáa ja olen mitä iloisin siitä, kuinka monta ystävää tänäkin vuonna olen töiden merkeissä saanut. Vuodelta 2025 toivon erityisesti enemmän pysähtymistä, sielun ruokkimista luovuuden parissa sekä yhteisiä hetkiä rakkaiden kanssa!
Wine, words & lovers 