Katsaus vuoteen 2022

Vuosi 2022 oli pitkä, tapahtumarikas ja loppua kohti myös uuvuttava. Päällimmäisin fiilis vuodesta 2022 sen alkaessa oli toiveikas, etenkin kauan odotetun hääjuhlamme osalta. Pääsimmekin viettämään häitä, ja se oli ehdottomasti vuoden kohokohta ja kaiken sen pitkän odotuksen arvoinen kokemus. Muilta osin tämä vuosi ei ollut kuitenkaan yhtään sellainen, kuin odotin, ja tästä vuoristoradasta selvittiin vain läheisten tuella ja ennennäkemättömällä sietokyvyllä, jonka löysin itsestäni. Mikään ei olisi voinut valmistaa siihen tunteiden ja kuormituksen turbulenssiin, mitä tämä vuosi oli etenkin työn saralla, mutta voin ylpeydellä sanoa, että tästäkin vuodesta selvittiin – tosin aika kovalla hinnalla.

Kun selasin kuvia tältä vuodelta tätä tekstiä varten, alkuvuosi ja sen tapahtumat tuntuivat kaukaiselta menneisyydeltä. Pelkästään marraskuu tuntuu kestäneen useamman kuukauden, ja syksyyn mahtui niin paljon toisaalta ihania, toisaalta raskaita kokemuksia ja tunteita, että koko vuoden paketointi tuntuu työläältä ja toisaalta vapauttavalta.

Tammikuu

Tammikuu alkoi siellä, missä vuosi vaihtui, eli mökillä ystävien kanssa. Vuoden ensimmäinen elokuva, jonka katsoimme, oli Disneyn Encanto, ja enpä silloin osannut arvata, että tuo elokuva sisältäisi vuoden todellisen teemakappaleen. Surface Pressuren popittamisen aika ei kuitenkaan ollut vielä, ja hetken elimme rauhaisaa aikaa. Hurahdin juustocroisanttien tekemiseen ja leivoin niitä säännöllisesti. Tein kuukausikohtaisen kalenterin bullet journaliin, koska en vielä uskaltanut ostaa erillistä kalenteria; ostin siis vuodeksi 2020 hienon ja kalliin kalenterin, johon ei koronan vuoksi paljoa merkintöjä tullut. Aloitin Curse of Strahd D&D-kampanjassamme uudella hahmolla, aasimar paladinilla nimeltä Thiramir. Thiramirissa on eniten roolipelattavaa, sillä hän poikkeaa aiemmista hahmoistani kuuliaisuudellaan ja oikeudenmukaisuudellaan (en siis voi vaan kaaoottisesti seikkailla menemään kuten yleensä). Pulla kävi hammaslääkärissä, mikä oli pienelle koiralle jännittävä kokemus.

Tammikuussa pappani Reino nukkui pois, ja suru ja ikävä on edelleen vahva. Vahva on myös huoli mummusta, mutta kuoleman käsittelyssä mennään eteenpäin päivä kerrallaan.

Töissä elimme pääsihteeritöntä aikaa, sillä edellinen esihenkilöni siirtyi vuodenvaihteessa uusiin töihin. Uuden pääsihteerin rekry oli käynnissä ja hyvällä mallilla, ja töissä vallitsi tunnelma, että kohta on uusi pomo talossa, ja arki palaa hetken vaikeamman jakson jälkeen normaaliksi. Perehdytin uutta hallitusta ja olin innoissani, sillä olin saanut jälleen ihanan työparin itselleni, ja meillä klikkasi tosi hyvin.

Helmikuu

Helmikuu on yleensä ihaninta aikaa vuodesta, koska siihen sijoittuu monen lähisukulaisen syntymäpäivä ja myös omani. Juhlimme minun ja serkkuni Tiian synttäreitä pakohuoneen, hyvän ruoan ja lautapelien merkeissä. Helmikuuta varjosti kuitenkin suru papan menetyksestä ja harmi hautajaisista, joihin en sairastumisen vuoksi päässyt. Ja sitten kuun lopussa arkea järisytti Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, ja arjen prioriteetit menivät uusiksi. Pelko ja huoli läheisistä, joita tilanne kosketti henkilökohtaisesti, oli musertava.

Ystäväni raskaus alkoi olla loppuvaiheella, ja olin varautunut olemaan hänen tukihenkilönään synnytyksessä, jos hänen kumppaninsa ei lastenhoidollisista syistä pääsisi alkuun paikalle. Luin tukihenkilönä toimimisesta ja tein muistiinpanoja, kuten persoonaan kuuluu.

Harrastin alkuvuodesta paljon kanavatöitä, mikä oli rauhoittavaa ja vei ajatuksia hetkeksi muualle. Katsoimme Netflixin All of us are dead -zombiesarjan, joka oli todella hyvä! Viritin etätyöpistettäni valmistautuessani maaliskuussa tapahtuvaan ns. paluuseen toimistolle, ja hankin söpön mekaanisen näppäimistön työvälineeksi kotiin. TREYlle valittiin uusi pääsihteeri, mutta hän ei pysynyt talossa kauaa, ja maaliskuu alkoi jälleen jännittävissä merkeissä.

Maaliskuu

Puhelimen kameran rullan kuvista päätellen maaliskuussa pelasin menestyksekkäästi Apex Legendsia, kävin pizzalla ystävien kanssa ja vietin aikaa Pullan kanssa. Kummipoikani syntyi, ja lopulta minua ei tarvittu mukaan synnytykseen. TREY sai uuden pääsihteerin, ja alkoi vuoden pisin tavallisen toimistoarjen aika. Selviytymismoodi ei vielä maaliskuussa hellittänyt. Pulla juhli synttäreitään ja oli nyt nelivuotias ja oppimaan innokas. Formulakausi alkoi!

Huhtikuu

Huhtikuu eli opiskelijajärjestötoiminnassa tuttavallisemmin Wapun aika. Ensimmäinen lähiwappu sitten vuoden 2019 toi mukanaan iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja asiat tuntuivat olevan aika hyvin. Keskityin pitämään huolta itsestäni, jaksamisestani, ihmissuhteistani ja harrastuksistani. Tärkeänä nostona huhtikuulta soolovoittoni Apex Legendsissa, mistä olen edelleen todella ylpeä. Juhlimme Veskun kanssa viidettä vuosipäiväämme.

Toukokuu

Toukokuu oli tunteikas kuukausi, johon mahtui niin ystävän naimisiinmeno ja kummilapseni kastejuhla kuin papan uurnan lasku. Töissä ja vapaa-ajalla oli mukavaa, ja arki täyttyi mielekkäästä tekemisestä. Katsoimme ihanan Our Flag Means Deathin (HBO-suositus, jos et ole katsonut!). Aloitimme työporukalla toisen chapterin vuonna 2021 aloitettua D&D-kampanjaa, ja toukokuuhun mahtui kolme hauskaa pelikertaa!

Kesäkuu

Kesäkuu kohteli hyvin. Näin ystäviä, ja kävimme ystäväni kanssa Muumimaailmassa, missä ihmisen oli hyvä olla. Poskiini sattui monta päivää kaikki se hymyily, mikä on maailman paras tunne. Ostin lomarahoilla Ticket to ride -pelin, joka on Veskun suosikkeja. Aloitin viimein paljon kehutun Disco Elysiumin, ja se oli kokemuksena aika väkevä ja tunteita herättävä. Voisinpa kokea tämän pelin uudelleen ensimmäistä kertaa. Sisustimme Veskun kanssa kotia uusilla sistusseinätarroilla ja maalasimme eteiseen tulevan penkin punavihreäksi. Juhannukseksi nappasimme osamme sukupolvikokemusta, ja pötkötimme juhannuksen koronassa.

Heinäkuu

Heinäkuussa lomailin, vietin aikaa ystävieni kanssa, ja juhlimme useita syntymäpäiviä rakkaiden ihmisten kesken. Olimme Veskun kanssa taloyhtiön grillikatoksen vakikäyttäjiä ja grillailimme paljon. Kesä oli rentoa ja verrattain huoletonta aikaa, ja se valmisti myös edessä olevaan syksyyn.

Elokuu

Elokuussa koitti paluu töihin hyvin latautuneena ja innokkaana syksyn haasteisiin! Vuosittaiset suosikkiprojektini – Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokoukseen valmistautuminen ja ylioppilaskunnan seuraavan vuoden toimintasuunnitelman valmistelu – alkoivat, ja sain kokea paljon onnistumisen kokemuksia. Vietimme pitkäaikaisen työkaverini läksiäisiä hänen siirtyessään eläkkeelle, ja juhlat olivat iloiset ja haikeat. Häiden suunnittelu siirtyi käytännön toteutukseen, ja vastapainoksi työlle ja häiden suunnittelulle vietin aikaa muun muassa Genshin Impactin ja Pathologic 2 -pelin parissa. En ole muuten palannut Pathologic 2 pariin tuon pelikerran jälkeen, joten aloitan sen todennäköisesti uudelleen ensi vuonna ja kirjoittelen siitä sitten jälleen tänne blogiin (Pathologic 1 tekstit täällä).

Syyskuu

Syyskuu, tuo juhlien kuukausi! Sain viettää mitä ihanimman viikonlopun ystävieni kanssa polttareissani, jossa kävimme muun muassa kävelyttämässä alpakoita ja vietimme aikaa rennosti mökillä. Muutamaa viikkoa myöhemmin ystäväni väitteli tohtoriksi, ja juhlistimme häntä karonkassa. Arki oli aika intensiivistä työprojektien parissa, ja häät lähestyivät kovaa vauhtia!

Kollaasin kuvan keskellä alhaalla on ottanut Sami Lindfors.

Lokakuu

Juhlahumu jatkui lokakuussa kauan odotetuilla juhlilla: pääsimme viimein juhlimaan häitämme (hääjuhlan blogiteksti), ja rakas kasvattijärjestöni Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta (Tamko) täytti 110 vuotta. Olin surukseni sairaana TREYn 4. vuosijuhlien aikaan, joten ne kemut jäivät minulta välistä. Töissä oli vujujärjestelyjen lisäksi muutenkin intensiivistä usean vuosittaisen projektin osalta, ja lisämausteen toivat paljon työtä tuottaneet edustajistovaalit, jotka käytiin lokakuun lopussa ja marraskuun alussa. Samoihin aikoihin pääsihteerimme valittiin SYL:n pääsihteeriksi, joten vuoden kolmas ja itselle kuormittavin pääsihteeritön aika alkaisi heti vaalien jälkeen.

Kollaasin ylärivin kuvat (hääkuvat) on ottanut Kirsikka Lyhteilä ja alarivin kuvat (Tamkon vuosijuhlakuvat) on ottanut Jonathan Melartin.

Marraskuu

On edelleen aika uskomatonta, että selvisin näinkin hyvin tästä marraskuusta. Pääsihteerittömässä ajassa olin parhaani mukaan avuksi ja otin koppia monesta hallinnollisesta asiasta omien töiden ohessa. Kovalla työllä, yhdessä toisia tukemalla ja periksiantamattomuudella niin SYL:n liittokokousvaikuttaminen, TREYn ensi vuoden toimintasuunnitelma, uusi strategia, kuin uuden edustajiston ensiaskeleet kokouksineen ja perehdytyksineen saatiin kunnialla maaliin. Työtä oli niin paljon kun jaksoi tehdä, ja minähän jaksoin – myös silloin, kun en enää jaksanut. Olin todella huono ironinen esimerkki työhyvinvoinnista opinnäytetyönsä tehneestä työsuojeluvaltuutetusta, joka painoi menemään burnoutista huolimatta. Älä ota mallia, ikinä. Jaksoin sillä tiedolla, että tämä kuormitus ei ollut ikuista, ja pian saimme jo uuden pääsihteerin taloon ottamaan koppia tässä kohtaa aika kovia kokeneesta työyhteisöstämme. Henkinen kuormitukseni helpotti jo joulukuun alkuun, mutta kehoni toipuu vieläkin, ja se tulee ottamaan aikaa.

Tämä vuosi opetti minulle yhden asian: kuinka suunnattoman paljon rakastan työtäni niin hyvinä kuin raskaina aikoina. Kun pääsihteerin paikka vapautui marraskuussa, kirjoitin työhakemuksen, jota en koskaan lähettänyt. Mietin hakemista jo vuosi sitten, mutten silloin kokenut olevani valmis. Nyt olin kasvanut ja kokenut niin paljon, että hakeminen ei jäänyt enää kiinni siitä, ettei minusta olisi siihen. Varmasti olisi ollut. Rakastin vain omaa työtäni niin suunnattoman paljon, että en voinut luopua siitä. Olen jo vuosia tiennyt, että yksi elämäni suurimmista etuoikeuksista on se, että saan tehdä työkseni jotain, jota rakastan. Minua ei ole koskaan ärsyttänyt lähteä töihin, ja helmikuussa olen ollut ylioppilaskunnassa töissä jo viisi vuotta, mikä on aika pitkä aika. Olen todella onnekas ja kiitollinen, että saan tehdä työtä, joka antaa edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen näin paljon.

Marraskuussa oli muutakin kuin töitä, vaikka sen muistamiseksi pitääkin vähän pinnistellä. Kävimme ystäväni kanssa seikkailupuistossa virkistäytymässä, mikä oli pelottavaa mutta hauskaa. Suosikkiformulakuskini Sebastian Vettel päätti upean F1-uransa. Juhlimme loppukuusta isäni syntymäpäiviä perheen kesken ravintolassa.

Joulukuu

Joulukuussa oli aika paketoida tämä vuosi. Pääsin ensimmäistä kertaa sihteeröimään edustajiston kokouksen, mikä oli jännittävä kokemus. Jäin lomalle toimiston pikkujouluista, ja olo tämän vuoden päättymisestä on samaan aikaan haikea ja huojentunut. Kaikesta kokemastamme huolimatta toimiston porukka oli tänä vuonna ihana ja yhteen hitsautunut, ja sain ihan valtavasti voimaa yhteisöstämme.

Ystäväni meni naimisiin, ja oli ihanaa tanssia aamuyöhön asti heidän rakkauttaan juhlistaen. Itsenäisyyspäivän ajan olimme perinteisesti Oulussa Veskun perheen luona. Vietimme pikkujouluja Helsingissä serkkuni luona ja nautimme hyvästä ruoasta, seurasta ja peleistä. Joulun aika vierähti rauhallisesti ja rennosti perheen kesken Uuraisilla.

Lopuksi

Olipahan vuosi, huhhuh! Tämän tekstin kirjoittaminen oli aika vapauttavaa ja tuntuu, että monesta raskaasta hetkestä pystyi päästämään irti niitä näin käsiteltyään. Ehkä olisi aika palata päiväkirjan kirjoittamiseen; siitä olisi ollut tänä vuonna aika paljon apua.

Päällimmäisin fiilis tästä vuodesta on kiitollisuus niistä ihmisistä, joiden kanssa tämän vuoden kohokohdat ja vaikeat hetket koettiin. Erityiskiitos Ilu, Aleksi, Lalla, Roosa, Tiia, Jenni ja Vesku – me tehtiin tää. Levänneenä ja kiitollisena on hyvä lähteä kohti uutta vuotta 2023, joka on toivottavasti lempeämpi kuin edeltäjänsä.