Päivän sana Luova Lokakuu -haasteessa on alue, mikä näin pelaajana johtaa ajatuksenjuoksussa sanan area kautta boss fight areaan. Pahisten kanssa kamppailu on suosikkiosioitani pelissä kuin pelissä, joten tässä katsaus suosikki boss fighteihini! Koska blogini keskittyy pelien osalta etenkin Resident Evil -peleihin ja valmistaudun samaan aikaan vuosijuhliin, keskitytään tässä tekstissä Resident Evil –boss fighteihin, yksi per pelaamani peli. Linkkaan kunkin bossin otsikkoon blogitekstin pelikerralta, jolloin olen kohdannut kyseisen vihollisen.
Jättilepakko (Resident Evil 0)
”Takahuoneesta poistuminen triggeröi boss fightin, kun jättiläislepakko syöksyy katon läpi Billyn kimppuun. Koska Billy kuolee muutamasta tavallisen lepakon iskusta, en voi jäädä taistelemaan.”
Resident Evil 0:ssa oli monta hyvää boss fightia, mutta kirkossa tapahtuva taistelu jättilepakkoa vastaan jäi mieleeni niistä karmivimpana. Toki osasyynä tähän oli se, että minun tuli tehdä taistelua varten jatkuvaa inventaariohallintaa ja tetristellä panosten käyttöäni, mutta on lentävän hirviön kohtaaminen silti aina oma lukunsa!
T-002 Tyrant (Resident Evil 1)
Tämä lista voisi olla pitkälti luettelo eri Tyranteista, mutta kyllä T-002:lla on erityispaikka sydämessäni ensimmäisen Resident Evil -pelin final bossina. Tyrant kohdataan pelin loppupuolella muutaman kerran: ensin, kun hirviö pakenee valtavasta koeputkestaan ja hyökkää pienessä laboratoriossa pelaajan kimppuun, ja tottakai pelin viime hetkillä helikopterin laskeutumisalueella, jossa pelaajalla on mahdollisuus räjäyttää Tyrant raketinheittimellä palasiksi.
William Berkin (Resident Evil 2 & Resident Evil 2 remake)
”Tässä kohtaa rakastuin ja vihastuin tähän peliin aivan uudella tasolla. Sitä epätoivoa ei voi sanoin kuvailla. Pelkkä puukko kädessäni kohtasin professori William Birkinin viimeisen mutaatiomuodon.” – Resident Evil 2
”Minulla oli kolme rakettia, käsiaseen panoksia ja aivan liikaa itsevarmuutta, joka toki kumpusi siitä, että alkuperäisessä minulla oli tässä kohtaa ainoastaan puukko.” – Resident Evil 2 remake
William Berkinin G-viruksen mutaatiot ovat Resident Evil -pelien parhaita boss fighteja, ja tottakai molemmat Resident Evil 2 -pelit ovat myös sarjan parhaat. Berkin vain paranee bossina hänen mutaationsa edetessä!
Nemesis (Resident Evil 3 & Resident Evil 3 remake)
”En jotenkin ymmärtänyt taistelevani boss fightia, en edes final boss fightin aikana.” – Resident Evil 3
”Kuolin muutaman kerran, mutta selvisin taistelusta iloisena ja kauhuissani siitä, että tämä ei ollut final_final_final boss fight.” – Resident Evil 3 remake, normal difficulty
”Hakattuani taistelua ja kuoltuani määrissä jouduin nielemään ylpeyteni ja toteamaan, että kaikki mitä olin sinä päivänä pelannut, saisi valua viemäristä.” – Resident Evil 3 remake, hardcore
Nemesis on yksi ikonisimpia ja pelottavimpia Resident Evil -pahiksia, muttei tämä hänestä vaikeinta tee. Alkuperäiselle Nemesikselle annoin ihan mukavasti turpaan, ja olihan remaken tavallinen vaikeusastekin suhteellisen voitettavissa. Nemesis ja Resident Evil 3 pääsivät oikeuksiinsa remaken hardcore-vaikeusasteella, jossa olen ensimmäisen kerran lähes rage quitannut pelin ja itkenyt oikeita turhautumisen kyyneliä. Näistä on hyvät taistelut tehty!
T-078 Tyrant (Resident Evil – Code: Veronica)
”Kauhu on kuitekin vasta alkamassa. Tyrant riehuu lentokoneen perässä, mutta lentokoneen kuljetuslaatikoiden laukaisijan avulla tämä poistetaan ystävällisesti koneesta.”
Ahtaanpaikankammo ja boss fight ovat hyvä yhdistelmä, kun Resident Evil – Code: Veronican Tyrant päättää tulla riehumaan lentokoneeseen. Tämä kohtaaminen karmii vieläkin!
Krauser (Resident Evil 4)
”Voin nyt koko pelin pelanneena sanoa, että seuraava boss fight oli paljon paljon vaikeampi, kuin itse final boss.”
Plaga-parasiitista mutatoitunut supersotilas Krauser on helposti Resident Evil 4 -pelin vaikein boss fight: quicktime eventeillä ja ajastimella höystetty taistelu, jossa vihollinen on sairaan nopea ja kestää hyvin vahinkoa, on turhauttavimpia boss fight -kokemuksia – ja siksi niiden kermaa.
Jack Baker (Resident Evil: Biohazard)
Kaikki Jack Bakerin kohtaamiset ovat mielestäni hauskoja boss fighteja, ja hänen kanssaan pääsee taistelemaan monipuolisin tavoin: ampumalla, autolla päälle ajamalla, moottorisahalla… Jack Bakerin final form on kuitenkin pelin pelottavimpia ja siksi hauskimpia kohtia!
Mother Miranda (Resident Evil: Village)
”Boss fightina Äiti Miranda on hyvin tyydyttävä ja looginen, ja usean kuoleman jälkeen pääsen jo usean vaiheen taistelua eteenpäin. Kun Äiti Miranda on tappanut Ethanin kaksitoista kertaa, alan todella kaivata edes yhtä parannustavaraa.”
Mother Miranda eli Resident Evil: Villagen final boss ei välttämättä olisi ollut niin vaikea, jos olisin poiminut kaikki ammukset ja parannusvälineet ennen taistelun alkamista. Mother Mirandan monet muodot tekivät hänestä hauskan ja sopivan haastavan bossin ja hienon lopetuksen hienolle pelille!
Huh, tämä peli sai haluamaan tarttua ohjaimeen ja suunnata seuraavan Resident Evil -pelin pariin. Mutta onko se Resident Evil 5 vai Resident Evil: Village vaikeammalla vaikeusasteella? Se jää nähtäväksi!
Huomisen sana on keksintö!
Wine, words & lovers 